Siirry pääsisältöön

Uskossa?

Rudyard Kiplingin runossa the Conumdrum of the Workshop maailman ensimmäinen taiteilija - Aatami - on piirtänyt kuvan paratiisin hiekkaan. "Se on kaunis", sanoo paholainen puun takaa. "Mutta onko se taidetta?" Pieni kysymys, joka kyseenalaistaa koko suorituksen ja saa sen ilon, mitä Aatami tuntee hetkessä vähemmäksi.

"Oletko uskossa?" kuulen aika ajoin. "Olen pappi", vastaan myöntäen. "Mutta oletko ottanut Jeesuksen vastaan?" kuuluu jatkokysymys.

Enkä tiedä koskaan mitä vastata. Ei, minulla ei ole sellaista yhtä nimettävää hetkeä jolloin olisin tullut uskoon. Minun tieni on alkanut kasteessa ja jatkunut monen mutkan ja kompastuksen kautta aina eteenpäin. Se on pitkä tie. Hiljainen tie, ihmeellinen ja välillä rankkakin. Valmista minusta ei tässä ajassa saa, vaan sitä tietä kuljetaan yhdessä itseäni isomman kanssa kaikessa mitä vastaan tulee.

Se kaikki kuuluu uskoon.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?

Eikö nukuta? Vinkkejä nukahtamiseen

Kesä on takana, työt ja koulut alkavat. Loman aikana tuli ehkä opeteltua toisenlainen päivärytmi. Ehkä myös kaikki syksyn aloittamiseen liittyvät stressaa, ja vaikuttaa nukkumiseenkin? Tässä videossa muutama vinkkini siihen, miten ainakin itse saan paremmin itseni nukahtamaan.