Siirry pääsisältöön

Uskossa?

Rudyard Kiplingin runossa the Conumdrum of the Workshop maailman ensimmäinen taiteilija - Aatami - on piirtänyt kuvan paratiisin hiekkaan. "Se on kaunis", sanoo paholainen puun takaa. "Mutta onko se taidetta?" Pieni kysymys, joka kyseenalaistaa koko suorituksen ja saa sen ilon, mitä Aatami tuntee hetkessä vähemmäksi.

"Oletko uskossa?" kuulen aika ajoin. "Olen pappi", vastaan myöntäen. "Mutta oletko ottanut Jeesuksen vastaan?" kuuluu jatkokysymys.

Enkä tiedä koskaan mitä vastata. Ei, minulla ei ole sellaista yhtä nimettävää hetkeä jolloin olisin tullut uskoon. Minun tieni on alkanut kasteessa ja jatkunut monen mutkan ja kompastuksen kautta aina eteenpäin. Se on pitkä tie. Hiljainen tie, ihmeellinen ja välillä rankkakin. Valmista minusta ei tässä ajassa saa, vaan sitä tietä kuljetaan yhdessä itseäni isomman kanssa kaikessa mitä vastaan tulee.

Se kaikki kuuluu uskoon.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesä

 Kesä on alkanut. Takana on jo pätkä kesäistä maantietä, maisemia, kiireetöntä matkan tekoa. Mökkikauden käynnistyminen, oman pihan laittaminen. Ensimmäiset kesän jäätelöt. Ja sadepäivät, koska luonto tarvitsee niitäkin. Olennaista kesässä on se, etten halua suorittaa sitä. En tee suunnitelmia, joten en myöskään stressaa siitä, meneekö asia niin kuin ajattelin. Ja siksi loma tuntuu lomalta. Kello ja kännykkä ja kiire saa jäädä hetkeksi.

Syksy

 Kun palasin töihin elokuussa, aloin toivottaa ihmisille hyvää syksyä. Siksi, koska minulla syyskausi alkanut ja kesä loppunut sitä mukaa kun loma oli takana. Ja siksi, että syksy ei ole minulle negatiivinen asia. Syksy on minulle pimeneviä iltoja, jolloin tähdet palaavat taas kunnolla näkyviin. Syksy on minulle suurikokoisten hämähäkkien parasta bongailuaikaa. Varsinkin ristekkejä on paljon liikkeellä. Syksy on puiden väriloistoa. Syksyn värit puiden lehdissä on syksyä. Tyhjät oksat kuuluvat talveen. Syksy on viljapuimurit pelloilla. Kurkiauran lähtö. Herkulliset ruokasienet. Syksy on uusia ihmisiä, sillä henkilössä on tapahtunut vaihtuvuutta ja uudet opiskelijat ovat oppilaitoksissa. Syksy on paluuta tuttuun arkeen. Hyvään arkeen, joka kannattelee muutostenkin keskellä.

Eteenpäin

Katselin Walking Dead: Dary Dixon -sarjaa. Eihän se alkuperäisen sarjan veroinen ole, jännitys hahmon tulevaisuudesta on poissa koska sarja kantaa päähenkilön nimeä. Mutta jotain siinä kuitenkin minusta oli hienoa. Ja se oli se, miten tämäkin sarja puhui samasta mistä alkuperäinenkin. Siitä, miten kauhean katastrofin keskellä ihmiset kuitenkin tukevat toisiaan ja rakentavat yhdessä tulevaisuutta. Ja noiden ajatusten siivittämänä aion lähteä itsekin taas tähän päivään. Haluan uskoa parempaan tulevaisuuteen j a rakentaa sitä omilla valinnoillani. Tänäänkin.  Ja huomenna. Kunnes askele askeleelta olemme perillä