Siirry pääsisältöön

Toistoa

"Muutokset tapahtuvat kun on riittävästi toistoa", totesi psykiatri C. G. Jung aikanaan.

Sitähän arjessa riittää, toistoa. Päivät menevät tuttua kaavaansa ja tahtiansa, välillä puuduttavuuteen asti. Kuitenkin sitä toistoa tarvitaan, sillä arkirutiinit kuuluu hoitaa ja toisto on tehnyt monista niistä sellaisia, että asioiden hoitaminen sujuu suht' vaivattomasti. Voin ajatella samalla muuta.

Ja toistoa tarvitaan kaikkeen oppimiseen. Toiston kautta sormet löytävät paikkansa soittimen kaulalla. Toiston kautta viivoista tulee vakaampia ja ne alkavat muodostaa kuvia paperille. Toiston kautta tulee ensimmäiset askeleet, ja kävely, ja juoksu. Toiston kautta saa fyysistä kuntoaan parannettua, tai lukemista, tai ammatillista osaamista. Toiston kautta oppii kieliä. Toisto on siis - mahdollisesta hetkellisestä tympäisystä huolimatta - ystävä ja apu. Se vaatii vain kärsivällisyyttä.

Entäs se Jungin esille nostama muutos? Toisto mahdollistaa sen, sillä toistaminen auttaa myös vähitellen havaitsemaan sen, mikä toistetussa toimii ja mikä ei toimi. Yksittäinen suorite ei koskaan pysty siihen yhtä hyvin, sillä sillä ei ole vertailukohtaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesä

 Kesä on alkanut. Takana on jo pätkä kesäistä maantietä, maisemia, kiireetöntä matkan tekoa. Mökkikauden käynnistyminen, oman pihan laittaminen. Ensimmäiset kesän jäätelöt. Ja sadepäivät, koska luonto tarvitsee niitäkin. Olennaista kesässä on se, etten halua suorittaa sitä. En tee suunnitelmia, joten en myöskään stressaa siitä, meneekö asia niin kuin ajattelin. Ja siksi loma tuntuu lomalta. Kello ja kännykkä ja kiire saa jäädä hetkeksi.

Syksy

 Kun palasin töihin elokuussa, aloin toivottaa ihmisille hyvää syksyä. Siksi, koska minulla syyskausi alkanut ja kesä loppunut sitä mukaa kun loma oli takana. Ja siksi, että syksy ei ole minulle negatiivinen asia. Syksy on minulle pimeneviä iltoja, jolloin tähdet palaavat taas kunnolla näkyviin. Syksy on minulle suurikokoisten hämähäkkien parasta bongailuaikaa. Varsinkin ristekkejä on paljon liikkeellä. Syksy on puiden väriloistoa. Syksyn värit puiden lehdissä on syksyä. Tyhjät oksat kuuluvat talveen. Syksy on viljapuimurit pelloilla. Kurkiauran lähtö. Herkulliset ruokasienet. Syksy on uusia ihmisiä, sillä henkilössä on tapahtunut vaihtuvuutta ja uudet opiskelijat ovat oppilaitoksissa. Syksy on paluuta tuttuun arkeen. Hyvään arkeen, joka kannattelee muutostenkin keskellä.

Eteenpäin

Katselin Walking Dead: Dary Dixon -sarjaa. Eihän se alkuperäisen sarjan veroinen ole, jännitys hahmon tulevaisuudesta on poissa koska sarja kantaa päähenkilön nimeä. Mutta jotain siinä kuitenkin minusta oli hienoa. Ja se oli se, miten tämäkin sarja puhui samasta mistä alkuperäinenkin. Siitä, miten kauhean katastrofin keskellä ihmiset kuitenkin tukevat toisiaan ja rakentavat yhdessä tulevaisuutta. Ja noiden ajatusten siivittämänä aion lähteä itsekin taas tähän päivään. Haluan uskoa parempaan tulevaisuuteen j a rakentaa sitä omilla valinnoillani. Tänäänkin.  Ja huomenna. Kunnes askele askeleelta olemme perillä