Siirry pääsisältöön

Ristihämähäkki nimeltä Santeri ja muita tarinoita

Juoksulenkille lähtiessäni katse osui porraskäytävässä kuudennen kerroksen ikkunan ulkopuolella verkkoaan kutovaan ristihämähäkkiin (Araneus diadematus). Koska olen ollut hämähäkeistä kiinnostunut lapsesta asti, jäin hetkeksi katsomaan tätä luonnon ihmettä ja sen selän upeaa koristelua - edellisen ristihämähäkin kohtaamisesta oli kuitenkin kulunut jo 15 vuotta.

Hämähäkki on nyt viihtynyt samalla paikalla jo useamman viikkoa. Ja se on jostain syystä saanut nimen Santeri, vaikka juhlavan kokonsa puolesta se kyllä luultavammin on naaras.

Jos jotain voi hämähäkilta oppia, se on ahkeruus: Se purkaa vaivalloisesti kutomansa pyyntiverkon päivittäin ja kutoo uuden tilalle.

Ja kärsivällisyys, sillä välillä joutuu pitkäänkin odottamaan syksyn viimeisiä lentäviä hyönteisiä verkkoon.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?