Siirry pääsisältöön

Joulu


Joulun sanoma liittyy ihmiseksi tulemiseen. Jumala syntyy pieneksi lapseksi. Valtava ja Kaikkivoipa kiteytyy pieneen ihmisen alkuun. Siinä missä jokainen ihminen omine taitoineen ja mahdollisuuksineen on jo vauvana jotain suurta, on ihmiseksi tuleva Jumala jotain suunnatonta.
 
Ihmiseksi tulevasta Jumalasta kasvaa mies, joka opettaa jokaisen ihmiset arvostusta.
 
Ihmiseksi tulevasta Jumalasta kasvaa mies, joka käy läpi samoja elämän tunteita – iloja ja suruja ja tuskaa – mitä moni tavallinenkin ihminen omassa elämässään.
 
Ihmiseksi tuleva Jumala kantaa kaiken sen, kulkee kohti ristin viestiä anteeksiantavasta rakkaudesta.
 
Ihmiseksi tuleva Jumala kukistaa kuoleman osoittaakseen sen, että jokainen ainutlaatuinen elämä on liian arvokas kadotakseen iäksi. Siksi meillä on lupa uskoa jälleennäkemiseen.

Tämä ihmiseksi syntyvä Jumala syntyy keskelle arkea. Keskelle paimenten työpäivää kedolla, keskelle Marian ja Joosefin pitkää, vaivalloista matkaa ja hätämajoitusta karjasuojaan kun mitään ihmisasumusta ei ole vapaana. Sinne Jumala syntyy, halvan ja arkisen keskelle ja pysäyttää kaiken.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.
3 kommenttia
Lue lisää

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jättiläisrobotti

Kaivoin eilen laatikosta esiin vanhan Armored Core 4 -pelin. Pelissä on käsittämätön japanista englantiin väkinäisesti käännetty tarina ( Patrick Stewartin lukemana). Siinä on valtava määrä valikoita hienosäätää omaa mechiä niin, että tehtävien väliseen tuunaukseen saa helposti kulumaan 20-30 minuuttia. Itse tehtävät kestävät sitten puolitoista minuuttia ja niiden vaikeustaso kasvaa eksponentiaalista vauhtia yhdessä turhautumisen kanssa. Lisäksi kaikkia näppäinyhdistelmiä ei vaivauduta kertomaan. Ja useinhan se on niin meidän ihmisten elämässäkin - kuten papin kuuluu tästä jatkaa. Juju onkin siinä, satsaako pelkästään niihin puolitoistaminuuttisiin vai oppiiko iloitsemaan tästä kaikesta.
Lähetä kommentti
Lue lisää