Siirry pääsisältöön

Joulu


Joulun sanoma liittyy ihmiseksi tulemiseen. Jumala syntyy pieneksi lapseksi. Valtava ja Kaikkivoipa kiteytyy pieneen ihmisen alkuun. Siinä missä jokainen ihminen omine taitoineen ja mahdollisuuksineen on jo vauvana jotain suurta, on ihmiseksi tuleva Jumala jotain suunnatonta.
 
Ihmiseksi tulevasta Jumalasta kasvaa mies, joka opettaa jokaisen ihmiset arvostusta.
 
Ihmiseksi tulevasta Jumalasta kasvaa mies, joka käy läpi samoja elämän tunteita – iloja ja suruja ja tuskaa – mitä moni tavallinenkin ihminen omassa elämässään.
 
Ihmiseksi tuleva Jumala kantaa kaiken sen, kulkee kohti ristin viestiä anteeksiantavasta rakkaudesta.
 
Ihmiseksi tuleva Jumala kukistaa kuoleman osoittaakseen sen, että jokainen ainutlaatuinen elämä on liian arvokas kadotakseen iäksi. Siksi meillä on lupa uskoa jälleennäkemiseen.

Tämä ihmiseksi syntyvä Jumala syntyy keskelle arkea. Keskelle paimenten työpäivää kedolla, keskelle Marian ja Joosefin pitkää, vaivalloista matkaa ja hätämajoitusta karjasuojaan kun mitään ihmisasumusta ei ole vapaana. Sinne Jumala syntyy, halvan ja arkisen keskelle ja pysäyttää kaiken.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhteen

Loppukesä on kauneimmillaan. On lämmintä, vielä vihertää. Mutta alkaa olla jo pimeää, yöllä tähdet kiipeävät esiin. Arkeen on siis palattavat, vähitellen ja itse kunkin. Ja vaikka onkin haikea luopua leppoisasta lomailusta, on paluussa arkeen puolensa: Tavataan taas vanhojen tuttujen kanssa ja vaihdetaan kuulumisia. Toivotetaan uusi väki tervetulleeksi taloon. Aloitetaan uurastus yhdessä kohti seuraavia etappeja.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Paaston aikaan

 Elämme kristinuskon eri kirkkokunnissa par'aikaa pääsiäistä edeltävää paastoaikaa. Luterilaisilla sen mahdollinen noudattaminen on jätetty yksilön omaksi valinnaksi, samoin ne tavat, jolla itse kukin paastoa noudattaa. Olennaista ei kuitenkaan ole se, mitä paaston aikana jätetään pois, vaan mitä tulee tilalle. Luopuminen jostakin paaston ajaksi on vain mekaanista, mutta se antaa tilaa jollekin. Ruokavalion karsiminen tai makeasta luopuminen auttavat keskittymään makuihin niiden syötävien asioiden kohdalla, joita paaston aikana vielä syödään. Somen käytön rajoittaminen antaa aikaa jollekin harrastukselle tai ihmisille. Oman käytöksen ja oman puheen tarkkailu auttaa löytämään rakentavempia tapoja olla läsnä. Eikä vielä tämäkään ole paaston ytimessä.  Paaston sisältö kun ei ole minussa, vaan Jumalassa ja uskossa, ja siinä, miten minä paremmin pystyn kohtaamaan Jumalan taas kaikessa arkeen kuuluvassa. Siinä mitä syön, mitä teen, miten puhun, miten kohtelen toista. Siinä miten hil...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?
Lähetä kommentti
Lue lisää