Minulla on tapana lausua ruokarukous. Se oli tapana jo lapsuuden kodissa, mutta aikuisiällä olen ottanut tavan uudestaan käyttöön.
Ja se johtui siitä, että kun selvittelin erilaisten uskontokuntien ruokailutapoja ravintola-alan opiskelijoille pitämääni luentoa varten, törmäsin jokseenkin joka perinteessä johonkin tapaan aloittaa ruokailu.
Ruokarukous ei muuta ruokaa pyhäksi tai taio sitä paremmaksi. Mutta se pysäyttää aina arvostamaan sitä mitä on lautasella. Ruokaa ei vain aleta mättää suuhun, vaan ruokailu alkaa ruokaa arvostamalla. Se on kasvanut, sen on joku kerännyt, kuljettanut, valmistanut ruuaksi. Ruoka ei ole itsestäänselvyys. Siksi haluan pysähtyä sen äärelle. Syödä arvostaen. Kiittää siitä.
Ja se johtui siitä, että kun selvittelin erilaisten uskontokuntien ruokailutapoja ravintola-alan opiskelijoille pitämääni luentoa varten, törmäsin jokseenkin joka perinteessä johonkin tapaan aloittaa ruokailu.
Ruokarukous ei muuta ruokaa pyhäksi tai taio sitä paremmaksi. Mutta se pysäyttää aina arvostamaan sitä mitä on lautasella. Ruokaa ei vain aleta mättää suuhun, vaan ruokailu alkaa ruokaa arvostamalla. Se on kasvanut, sen on joku kerännyt, kuljettanut, valmistanut ruuaksi. Ruoka ei ole itsestäänselvyys. Siksi haluan pysähtyä sen äärelle. Syödä arvostaen. Kiittää siitä.
Kommentit