Siirry pääsisältöön

Valmis


Siitä on jo aikaa, mutta kerran minulla tuli vastaan hetki asioille joita muuten ei ennätä tehdä. Minulle se siinä hetkessä tarkoitti keittiöremonttia. Vanhat kaakelisaumat olivat siinä kunnossa, että kun kaakeleita pyyhki, niin saumat lähtivät rättiin mukaan.

Katsoin netistä ohjeet sille miten asian saisi korjattua itse - korjattavat kaakelit olivat keittiössä paikassa, jossa vesieristyksen lisääminen ei ollut tarpeen, pienen remontin voisi tehdä siis itse.

Hankin työvälineet ja -aineet ja aloitin työn. Jännitti, sillä uuden aloittaminen jännittää.

Vanhat saumat lähtivät irti hyvin, mutta samalla kävi ilmi, että seitsemän laattaa oli kiinni pelkkien saumojen varassa - vuodet olivat tehneet tehtävänsä ja rappaus laattojen takana rapautunut. Pienen remontin sijaan vastaan tulikin siis isompi remontti. Onneksi yhä itse tehtävä, mutta uutta sai opetella lisää. Ostaa lisää työkaluja ja tarvikkeita. Käyttää enemmän aikaa kun oli kuvitellut.

Mutta kärsivällisesti tehden sekin tuli tehdyksi ja keittiö kiilsi taas uutuuttaan.

Opetus:
Uuden aloittaminen jännittää aina, mutta uskaltamalla oppii uutta, niin uusia taitoja kuin jotain omasta itsestäänkin.

Aina vastaan tulee jotain yllättävää tai virheitä. Sekään ei ole vaarallista. Myös se on mahdollisuus oman oppimisen hiomiseen.

Ja kun jaksaa sen jännityksen ja uskaltaa aloittaa, kun jaksaa puskea läpi onnistumisten ja epäonnistumisten, lopulta on taas yhden matkan verran kokemusta, on uutta taitoa. On ilo siitä, että taas sain jotakin valmiiksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesä

 Kesä on alkanut. Takana on jo pätkä kesäistä maantietä, maisemia, kiireetöntä matkan tekoa. Mökkikauden käynnistyminen, oman pihan laittaminen. Ensimmäiset kesän jäätelöt. Ja sadepäivät, koska luonto tarvitsee niitäkin. Olennaista kesässä on se, etten halua suorittaa sitä. En tee suunnitelmia, joten en myöskään stressaa siitä, meneekö asia niin kuin ajattelin. Ja siksi loma tuntuu lomalta. Kello ja kännykkä ja kiire saa jäädä hetkeksi.

Syksy

 Kun palasin töihin elokuussa, aloin toivottaa ihmisille hyvää syksyä. Siksi, koska minulla syyskausi alkanut ja kesä loppunut sitä mukaa kun loma oli takana. Ja siksi, että syksy ei ole minulle negatiivinen asia. Syksy on minulle pimeneviä iltoja, jolloin tähdet palaavat taas kunnolla näkyviin. Syksy on minulle suurikokoisten hämähäkkien parasta bongailuaikaa. Varsinkin ristekkejä on paljon liikkeellä. Syksy on puiden väriloistoa. Syksyn värit puiden lehdissä on syksyä. Tyhjät oksat kuuluvat talveen. Syksy on viljapuimurit pelloilla. Kurkiauran lähtö. Herkulliset ruokasienet. Syksy on uusia ihmisiä, sillä henkilössä on tapahtunut vaihtuvuutta ja uudet opiskelijat ovat oppilaitoksissa. Syksy on paluuta tuttuun arkeen. Hyvään arkeen, joka kannattelee muutostenkin keskellä.

Eteenpäin

Katselin Walking Dead: Dary Dixon -sarjaa. Eihän se alkuperäisen sarjan veroinen ole, jännitys hahmon tulevaisuudesta on poissa koska sarja kantaa päähenkilön nimeä. Mutta jotain siinä kuitenkin minusta oli hienoa. Ja se oli se, miten tämäkin sarja puhui samasta mistä alkuperäinenkin. Siitä, miten kauhean katastrofin keskellä ihmiset kuitenkin tukevat toisiaan ja rakentavat yhdessä tulevaisuutta. Ja noiden ajatusten siivittämänä aion lähteä itsekin taas tähän päivään. Haluan uskoa parempaan tulevaisuuteen j a rakentaa sitä omilla valinnoillani. Tänäänkin.  Ja huomenna. Kunnes askele askeleelta olemme perillä