Siirry pääsisältöön

Kaikesta huolimatta 2

Aloittelen ensimmäistä poikkeusviikkoa ja etätöitä, sähköpostit ja viestit on jo purettu.

Ja mietin sitä, miten omaehtoinenkin kotiinsulkeutuminen on jo nyt muuttanut arkea: Ostosten keskittäminen ostoreissuihin jokapäiväisen kaupassa käymisen sijaan on vähentänyt autoilua ja tuonut suunnitelmallisuutta kotitöihin. Mikä taas yhdessä harrastusten peruuntumisen kanssa on tuottanut enemmän aikaa kotona. Poistanut kiireen ja suorittamisen, antanut aikaa olla läheisten kanssa saman katon alla ja etäyhteyksien päässä.

Olen terve, enkä pelkää terveyteni puolesta. Olen iloinen, että voin tehdä osani siihen, etten tietämättäni levitä tartuntaa eteenpäin niille joille tauti on vaarallinen. Tässä taudin torjunnassa ja poikkeusajan läpikulkemisessa, toistemme tukemisessa olemme kaikki yhdessä.

Näen siis kaiken keskellä myös hyvää. Yhteistyön, kiireettömyyden, ajan läheisten kanssa. Sen, että kansakuntana - ihmiskuntana - pääsemme testaamaan varautumistamme vakaviin epidemioihin nyt monille suht' vaarattoman taudin kautta. Opimme jotain, luomme välineitä varautua jo paremmin seuraavaan epidemiaan.

Voikaa hyvin, itse kukin! Pysykää terveinä! Olette mielessä!
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.
3 kommenttia
Lue lisää

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eikö nukuta? Vinkkejä nukahtamiseen

Kesä on takana, työt ja koulut alkavat. Loman aikana tuli ehkä opeteltua toisenlainen päivärytmi. Ehkä myös kaikki syksyn aloittamiseen liittyvät stressaa, ja vaikuttaa nukkumiseenkin? Tässä videossa muutama vinkkini siihen, miten ainakin itse saan paremmin itseni nukahtamaan.
Lähetä kommentti
Lue lisää