Siirry pääsisältöön

Kaikesta huolimatta 2

Aloittelen ensimmäistä poikkeusviikkoa ja etätöitä, sähköpostit ja viestit on jo purettu.

Ja mietin sitä, miten omaehtoinenkin kotiinsulkeutuminen on jo nyt muuttanut arkea: Ostosten keskittäminen ostoreissuihin jokapäiväisen kaupassa käymisen sijaan on vähentänyt autoilua ja tuonut suunnitelmallisuutta kotitöihin. Mikä taas yhdessä harrastusten peruuntumisen kanssa on tuottanut enemmän aikaa kotona. Poistanut kiireen ja suorittamisen, antanut aikaa olla läheisten kanssa saman katon alla ja etäyhteyksien päässä.

Olen terve, enkä pelkää terveyteni puolesta. Olen iloinen, että voin tehdä osani siihen, etten tietämättäni levitä tartuntaa eteenpäin niille joille tauti on vaarallinen. Tässä taudin torjunnassa ja poikkeusajan läpikulkemisessa, toistemme tukemisessa olemme kaikki yhdessä.

Näen siis kaiken keskellä myös hyvää. Yhteistyön, kiireettömyyden, ajan läheisten kanssa. Sen, että kansakuntana - ihmiskuntana - pääsemme testaamaan varautumistamme vakaviin epidemioihin nyt monille suht' vaarattoman taudin kautta. Opimme jotain, luomme välineitä varautua jo paremmin seuraavaan epidemiaan.

Voikaa hyvin, itse kukin! Pysykää terveinä! Olette mielessä!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Syksy

 Kun palasin töihin elokuussa, aloin toivottaa ihmisille hyvää syksyä. Siksi, koska minulla syyskausi alkanut ja kesä loppunut sitä mukaa kun loma oli takana. Ja siksi, että syksy ei ole minulle negatiivinen asia. Syksy on minulle pimeneviä iltoja, jolloin tähdet palaavat taas kunnolla näkyviin. Syksy on minulle suurikokoisten hämähäkkien parasta bongailuaikaa. Varsinkin ristekkejä on paljon liikkeellä. Syksy on puiden väriloistoa. Syksyn värit puiden lehdissä on syksyä. Tyhjät oksat kuuluvat talveen. Syksy on viljapuimurit pelloilla. Kurkiauran lähtö. Herkulliset ruokasienet. Syksy on uusia ihmisiä, sillä henkilössä on tapahtunut vaihtuvuutta ja uudet opiskelijat ovat oppilaitoksissa. Syksy on paluuta tuttuun arkeen. Hyvään arkeen, joka kannattelee muutostenkin keskellä.

Eteenpäin

Katselin Walking Dead: Dary Dixon -sarjaa. Eihän se alkuperäisen sarjan veroinen ole, jännitys hahmon tulevaisuudesta on poissa koska sarja kantaa päähenkilön nimeä. Mutta jotain siinä kuitenkin minusta oli hienoa. Ja se oli se, miten tämäkin sarja puhui samasta mistä alkuperäinenkin. Siitä, miten kauhean katastrofin keskellä ihmiset kuitenkin tukevat toisiaan ja rakentavat yhdessä tulevaisuutta. Ja noiden ajatusten siivittämänä aion lähteä itsekin taas tähän päivään. Haluan uskoa parempaan tulevaisuuteen j a rakentaa sitä omilla valinnoillani. Tänäänkin.  Ja huomenna. Kunnes askele askeleelta olemme perillä