Siirry pääsisältöön

Miksi rukoilisin?

Muusikko ja musiikintekijä Nick Cave vastasi hänen faninsa esittämään kysymykseen rukoileeko hän koskaan. Kyllä rukoilee, Cave sanoi, siitäkin huolimatta, ettei hän ihan aina itse ole varma kuuleeko rukousta kukaan. Rukouksessa on kyse Caven mukaan siitä, että siinä hiljennetään itsensä jonkin asian äärelle.

Ajattelen itse samoin. Ajattelen, että rukouksessa ei ole kyse siitä, että haettaisiin helppoa ratkaisua vaikeaan tilanteeseen, vaan siitä, että otetaan Jumala mukaan siihen vaikeaan tilanteeseen. Että ohittamisen sijaan pysähdytään asian äärelle ja sanoitetaan sitä itselle ja Jumalle. Se auttaa minua käsittelemään asiaa. Ja se käsittely jo itsessään tuottaa jotain minussa. Ajatuksilla on seurauksia, jotka ilmenevät toimintana. Jo se itsessään on rukousvastausta, se, että minussa syntyy jotain rukousprosessini kautta. Suurin ihme onkin se, että jotain minussa muuttuu.

Tiedän, että puolestani rukoillaan ihan arjessakin. Se kertoo minulle siitä, että minusta välitetään. Uskon, että omat rukoukseni auttavat minua arvostamaan toisia ja maailmaa paremmin. Ja uskon, että rukouksella on kohde ja kuulija, Jumala. Uskon, että hän auttaa, välillä arkisen kauttakin. Tai ehkä aika useinkin juuri niin.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?

Eikö nukuta? Vinkkejä nukahtamiseen

Kesä on takana, työt ja koulut alkavat. Loman aikana tuli ehkä opeteltua toisenlainen päivärytmi. Ehkä myös kaikki syksyn aloittamiseen liittyvät stressaa, ja vaikuttaa nukkumiseenkin? Tässä videossa muutama vinkkini siihen, miten ainakin itse saan paremmin itseni nukahtamaan.