Jokseenkin kaikki me pohdimme aika ajoin sitä, mitä haluamme elämässämme tehdä. Sen "oman paikan" löytyminen on aina prosessi, mukana on niin omia valintoja kuin vastaan tulleita tilaisuuksia. Tätä monet opiskelijat tulevat pohtimaan kanssani, ja tätä myös työelämässä olevat ihmiset työstävät työnohjauksissaan.
Siksi tein aiheesta tällaisen lyhyen animaation, jossa pohdin asiaa omaan elämänpolkuuni peilaten - minulta kun usein kysytään sitä, miten minusta tuli (oppilaitos)pappi.
Elämme kristinuskon eri kirkkokunnissa par'aikaa pääsiäistä edeltävää paastoaikaa. Luterilaisilla sen mahdollinen noudattaminen on jätetty yksilön omaksi valinnaksi, samoin ne tavat, jolla itse kukin paastoa noudattaa. Olennaista ei kuitenkaan ole se, mitä paaston aikana jätetään pois, vaan mitä tulee tilalle. Luopuminen jostakin paaston ajaksi on vain mekaanista, mutta se antaa tilaa jollekin. Ruokavalion karsiminen tai makeasta luopuminen auttavat keskittymään makuihin niiden syötävien asioiden kohdalla, joita paaston aikana vielä syödään. Somen käytön rajoittaminen antaa aikaa jollekin harrastukselle tai ihmisille. Oman käytöksen ja oman puheen tarkkailu auttaa löytämään rakentavempia tapoja olla läsnä. Eikä vielä tämäkään ole paaston ytimessä. Paaston sisältö kun ei ole minussa, vaan Jumalassa ja uskossa, ja siinä, miten minä paremmin pystyn kohtaamaan Jumalan taas kaikessa arkeen kuuluvassa. Siinä mitä syön, mitä teen, miten puhun, miten kohtelen toista. Siinä miten hil...
Kommentit