Kirjoitin tekstin. Tai oikeammin siirsin jo aiemmin kirjoittamani tekstin tiedostosta alustalle, kappale kerrallaan. Sitten oikoluin tekstin ja painoin "julkaise". Sitten kirjauduin ulos ja suljin selaimen.
Mutta sitten, sulkiessani alkuperäistä tekstiä, huomasin, että viimeinen kappale oli jäänyt kopioimatta julkaisuun! Tuli kiire. Nopeasti naputtelin uudestaan osoitteen ja kirjauduin sivuille. Ja avasin alustan. Ja pysähdyin!
Luin uudestaan sen, mitä olin jo julkaissut. Se oli parempi ilman viimeistä kappaletta, hyvä sellaisenaan.
Kirjauduin uudestaan ulos ja suljin selaimen.
On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.
Kommentit