Viime viikolla, Etelä-Suomen talvilomaviikolla siirryttiin kirkossa myös laskiaistiistain ja tuhkakeskiviikon kautta paastonaikaan. Paastonaikaan, jota jatketaan pääsäiseen asti.
Pointtina paastossa ei ole luopuminen jostain - se on paaston mekaaninen puoli, jonkin asian jättäminen pois. Paastossa on enemmän kyse itsetutkistelusta, peiliin katsomisesta.
"Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan,
tuollaista itsenne kurittamisen päivää?
Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko,
pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa,
sitäkö te kutsutte paastoksi,
Herran mielen mukaiseksi päiväksi?
Toisenlaista paastoa minä odotan:
että vapautat syyttömät kahleista,
irrotat ikeen hihnat
ja vapautat sorretut,
että murskaat kaikki ikeet,
murrat leipää nälkäiselle,
avaat kotisi kodittomalle,
vaatetat alastoman, kun hänet näet,
etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.
Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi
ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen.
Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi
ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi.
Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä,
kun huudat apua, hän sanoo: »Tässä minä olen.»"
(Jesajan kirja 58: 5-9)
Kommentit