Pyhä Franciscus Assisilainen saarnasi tarinan mukaan eläimille, hänen puheitaan kuuntelivat niin linnut kuin susikin. En vielä ole itsestäni löytänyt samaa.
Sen sijaan huomaan, että nyt kun kevät etenee ja luonto herää, saarnaavat linnut minulle. Jokainen mustarastas, kettu, hämähäkki ja mullasta esiin puskeva kukka puhuvat omalla äänellään jostain kauniista ja hyvästä. Ne puhuvat luomakunnasta, luonnon kiertokulusta - ja minulle Kristittynä - myös Luojastaan.
En siis mene luonnon keskelle vielä saarnaamaan. Menen kuuntelemaan saarnaa, pysähtymään elämän ihmeiden äärelle.
On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.
Kommentit