Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2024.

Joulu 2024

  Tänä vuonna pysähdyin sen äärelle, mitä enkelit sanovat paimenille: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” Ja noissa sanoissa Vapahtaja ja Kristus – mikä tarkoittaa voideltua – viittasivat molemmat ennustuksiin, jotka taatusti tavalliset juutalaiset paimenetkin tunsivat. Ennustuksiin, joista meidän kristittyjen Vanhaan testamenttiin kuuluvina teksteinä itsekin kuulimme osan tämän jumalanpalveluksen alkupuolella. Nyt nuo ennustukset toteutuivat paimenien silmien edessä. Vaikea sitä oli heidän epäillä, kun viestin välittäjinä oli joukko enkeleitä. Sen kaiken vastapainona haiseva karjasuoja ja eläinten syömäkaukalo lapsen makuupaikkana on jotenkin hätkähdyttävän maallinen, ja vaatimaton ja karu. Ihan tavallisen näköiset vanhemmat ja ihan tavallisen näköinen lapsi. Päivä on jo pitkällä, kääntynyt yöhön. Suurin osa ihmisistä nukkuu. Ja näin, salaisesti ja huomaamatta Jumala tulee maailmaan ihmisten keskelle, toteuttaa lupauksensa juuta...

Merton

 Törmäsin pari päivää sitten Thomas Mertonin, munkin ja runoilijan sitaattiin, joka jäi resonoimaan minussa nyt adventtiaikaan. Vapaasti itse suomentaen se kuuluu näin: "Puhu toivon sanoja. Ole ihminen tänä kaikkein epäinhimillisempänä aikana. Varjele kuvaa ihmisestä, sillä se on kuva Jumalasta." Näissä sanoissa kaikuu minusta Matteuksen evankeliumin teksti: " Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle", ja se kutsuu meidät kaiken joulunvalmistelukiireen keskellä pysähtymään näkemään toiset ihmiset. Ja kun näen toiset ihmiset, näen ehkä senkin, miten hekin ovat Jumalalle rakkaita. Näitä kohtaamisia kukin meistä tarvitsee, ja ne tuovat toivoa ja rakkautta maailmaan. Tähän aikaan. Kaikkiin aikoihin.