Siirry pääsisältöön

Natural mystic

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on julkistanut ensimmäisen ilmasto-ohjelmansa, jolla se pyrkii vaikuttamaan niin seurakuntien kuin seurakuntalaistenkin tapaan käyttää energiaa. Osana ohjelmanjulistusta "Kirkon ilmastotyöryhmä esittää, että kirkon jäsenet vähentäisivät lihansyöntiä (....) Ruokavaliosuosituksia kirkko antaa, koska esimerkiksi lihantuotanto aiheuttaa neljä viidesosaa kasvihuonekaasupäästöistä." (Kotimaa 5.6.2008)

Suosituksessa korostetaan lähialueilla tuotettua ruokaa ja luomutuotantoa. Ihan fruitariaaneiksi porukkaa ei olla ajamassa, vaan lähinnä tavoitellaan kasvispainotteista ruokavaliota jossa liha ei näyttelisi niin keskeistä sijaa.

Joka tapauksessa tällaista pitkän linjan vegaania kasvisruuan suosittelu lämmittää.


Kirkon uutta ilmasto-ohjelmaa juhlistamaan tässä helppo resepti.


Apupapin papupata burritoilla:

tarvikkeet:
(määrät ohjeellisia, kokataan tunteella)

2 sipulia
3 kynttä valkosipulia
chiliä maun mukaan
1 paprika
tölkki valkeita papuja tomaattikastikkeessa
tölkki kidney-papuja suolaliemessä
tölkki/purnukka tomaattimurkskaa
kasvisöljyä paistamiseen

tarjoiluun:
burritokuoria tai wrappeja
quacamolea (laiska ostaa valmiina, ahkera ostaa avokaadoja ja tekee itse)
suolapähkinöitä tai chilipähkinöitä (maun mukaan)
(soija)juustoa

valmistus:
pilko sipuli hienoksi ja kuullota hetken. Lisää hienonnettu valkosipuli ja chili. Valuta suolaliemi pois kidney-pavuista ja lisää ne sitten pannulle. Lisää myös valkeat pavut tomaattikastikkeessa, sekä tomaattimurska. Hauduta hetki, ja pilko sekaan vielä paprikat.

Valmistuksen aikana voit pohtia jokaisen ruoka-aineen kasvua, ja kaikkia niitä vaiheita ja ihmisiä joiden kautta ruoka on kulkenut pöytään. Ruokaa kannattaa arvostaa!

tarjoilu:
laita papumössö mikrossa lämmitetylle burritokuorelle. Päälle (soija)juustoraastetta ja quacamolea ja sekaan vielä chili/suolapähkinöitä tuomaan rousketta makukokemukseen.

Halutessasi voit laittaa väliin lisäksi vaikka salsaa tai salaatinlehtiä. Tai ihan jotain muuta täytettä. Nam, ei pitäisi kirjoittaa reseptejä nälissään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhteen

Loppukesä on kauneimmillaan. On lämmintä, vielä vihertää. Mutta alkaa olla jo pimeää, yöllä tähdet kiipeävät esiin. Arkeen on siis palattavat, vähitellen ja itse kunkin. Ja vaikka onkin haikea luopua leppoisasta lomailusta, on paluussa arkeen puolensa: Tavataan taas vanhojen tuttujen kanssa ja vaihdetaan kuulumisia. Toivotetaan uusi väki tervetulleeksi taloon. Aloitetaan uurastus yhdessä kohti seuraavia etappeja.

Paaston aikaan

 Elämme kristinuskon eri kirkkokunnissa par'aikaa pääsiäistä edeltävää paastoaikaa. Luterilaisilla sen mahdollinen noudattaminen on jätetty yksilön omaksi valinnaksi, samoin ne tavat, jolla itse kukin paastoa noudattaa. Olennaista ei kuitenkaan ole se, mitä paaston aikana jätetään pois, vaan mitä tulee tilalle. Luopuminen jostakin paaston ajaksi on vain mekaanista, mutta se antaa tilaa jollekin. Ruokavalion karsiminen tai makeasta luopuminen auttavat keskittymään makuihin niiden syötävien asioiden kohdalla, joita paaston aikana vielä syödään. Somen käytön rajoittaminen antaa aikaa jollekin harrastukselle tai ihmisille. Oman käytöksen ja oman puheen tarkkailu auttaa löytämään rakentavempia tapoja olla läsnä. Eikä vielä tämäkään ole paaston ytimessä.  Paaston sisältö kun ei ole minussa, vaan Jumalassa ja uskossa, ja siinä, miten minä paremmin pystyn kohtaamaan Jumalan taas kaikessa arkeen kuuluvassa. Siinä mitä syön, mitä teen, miten puhun, miten kohtelen toista. Siinä miten hil...

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.