Siirry pääsisältöön

Natural mystic

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on julkistanut ensimmäisen ilmasto-ohjelmansa, jolla se pyrkii vaikuttamaan niin seurakuntien kuin seurakuntalaistenkin tapaan käyttää energiaa. Osana ohjelmanjulistusta "Kirkon ilmastotyöryhmä esittää, että kirkon jäsenet vähentäisivät lihansyöntiä (....) Ruokavaliosuosituksia kirkko antaa, koska esimerkiksi lihantuotanto aiheuttaa neljä viidesosaa kasvihuonekaasupäästöistä." (Kotimaa 5.6.2008)

Suosituksessa korostetaan lähialueilla tuotettua ruokaa ja luomutuotantoa. Ihan fruitariaaneiksi porukkaa ei olla ajamassa, vaan lähinnä tavoitellaan kasvispainotteista ruokavaliota jossa liha ei näyttelisi niin keskeistä sijaa.

Joka tapauksessa tällaista pitkän linjan vegaania kasvisruuan suosittelu lämmittää.


Kirkon uutta ilmasto-ohjelmaa juhlistamaan tässä helppo resepti.


Apupapin papupata burritoilla:

tarvikkeet:
(määrät ohjeellisia, kokataan tunteella)

2 sipulia
3 kynttä valkosipulia
chiliä maun mukaan
1 paprika
tölkki valkeita papuja tomaattikastikkeessa
tölkki kidney-papuja suolaliemessä
tölkki/purnukka tomaattimurkskaa
kasvisöljyä paistamiseen

tarjoiluun:
burritokuoria tai wrappeja
quacamolea (laiska ostaa valmiina, ahkera ostaa avokaadoja ja tekee itse)
suolapähkinöitä tai chilipähkinöitä (maun mukaan)
(soija)juustoa

valmistus:
pilko sipuli hienoksi ja kuullota hetken. Lisää hienonnettu valkosipuli ja chili. Valuta suolaliemi pois kidney-pavuista ja lisää ne sitten pannulle. Lisää myös valkeat pavut tomaattikastikkeessa, sekä tomaattimurska. Hauduta hetki, ja pilko sekaan vielä paprikat.

Valmistuksen aikana voit pohtia jokaisen ruoka-aineen kasvua, ja kaikkia niitä vaiheita ja ihmisiä joiden kautta ruoka on kulkenut pöytään. Ruokaa kannattaa arvostaa!

tarjoilu:
laita papumössö mikrossa lämmitetylle burritokuorelle. Päälle (soija)juustoraastetta ja quacamolea ja sekaan vielä chili/suolapähkinöitä tuomaan rousketta makukokemukseen.

Halutessasi voit laittaa väliin lisäksi vaikka salsaa tai salaatinlehtiä. Tai ihan jotain muuta täytettä. Nam, ei pitäisi kirjoittaa reseptejä nälissään.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Joulu 26

  Me olemme kaikki seimen äärellä ihmettelemässä nukkuvaa lasta, josta kasvaa Vapahtaja, Jumalan anteeksi antavan rakkauden kantaja. Vapahtaja meille kaikille täällä ja kaikkialla maailmassa ja kaikkina aikoina. Kaikki nämä ihmiset ovat Jumalalle rakkaita, ja jokainen kelpaa seimen viereen. Jumala ei syntynyt rikkaille ja valtaa pitäville, vaan tavallisten ihmisten perheeseen. Ensimmäiset kutsutut eivät tulleet palatseista tai uskonoppineiden piiristä, vaan työn äärestä. Kaikki on kutsuttu jouluun ja Jumalan seimen äärelle. Miten tämä valon juhla, Jumalan juhla voisi muistuttaa meitä itse kutakin siitä, että tämä kaikki on jaettua ja yhteistä ja kuuluu kaikille? Että meidät on kutsuttu jakamaan elämää, jakamaan arkea ja juhlia yhdessä. Meidät on kutsuttu antamaan yösija, meidät on kutsuttu kohtaamaan tutut ja vieraat Jumalan vierellä. Meidät on kutsuttu olemaan kukin hetki yhdessä, aidosti läsnä, ilman tarvetta olla muualla. Meidät on kutsuttu näkemään toivo, joka syntyy maai...

Pääsiäinen

 Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. Hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, ja sanoi heidät tavattuaan: ”Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu.” Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle.     Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään. Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi. Vielä he näet ...