halusin hienon Matchboxin valmistaman metallisen Range Rover -paloauton. Punainen maasturi, vilkku ja tikkaat katolla, sammutusletku vesipumppuineen auton takana, vinssi koukkuineen keulalla. Kaksi palomiestä. Ja tämän toiveen ilmaisin nippa nappa ennen nimipäiviäni.
Auto oli sen verran harvinainen, etten sitä siihen hätään saanut. Mutta korvikkeeksi äiti teki muovisesta Range Roveristani - hieman mielikuvitusta käyttäen - miltei toivotun. Tikkaat katolle, lego-vilkku teipillä kiinni, lankakerästä lankaa etuakselin ympärille vinssiksi.
Sinä nimipäivänä pääsin siis leikkimään Range Rover -paloautolla. Varsin pian kyllästyin, ja lelu palautettiin alkuperäiseen asuunsa. Aidon tuotteen sain jälkijunassa, mutta ilman äitini tekemää korviketta en todennäköisesti muistaisi aitoakaan.
---
halusin Star Wars -innostuksen ollessa suurimmillaan oikean X-wing -hävittäjän leikkejä varten. Muovisia figuureita varten sellainen olisi ollut tuhottoman kallis, enkä ole varma oliko sellaisia edes kaupan.
Tähtien Sota -lehdessä (sellainen ilmestyi joskus lapsuudessani, ajalla ennen sähkölamppua) oli kuitenkin kaavat siihen, kuinka askarrella paperista aito, kolmuloitteinen kartonkinen pienoismalli x-wingistä. En tiedä, moniko vanhempi ohjeiden parissa yön pimeinä tunteina sai näprätä, mutta oma isäni liimasi ja leikkasi, piirsi ja väritti niin minulle kuin veljellenikin x-siipihävittäjät. Työmäärään nähden hävittäjät saivat nähdä suhteettoman vähän leikkiaikaa, mutta...omani on yhä tallella, kätkettynä muiden lelujen ja tavaroiden seassa pahvilaatikkoon, lapsuus-ajan aarteiden holviin.
---
en ymmärtänyt täysin sitä vaivaa ja rakkautta mitä edelläkuvatun kaltaiset askartelut edustivat. Tai ehkä ymmärsinkin vaikken tiedostanutkaan, onhan molemmat jääneet muistiini.
Samaa vaivaa toivoisin ennättää itsekin arjen turhanpäiväisyyksien keskellä muistaa välillä harjoittaa. Itsetehdyt kortit ja lahjat, vaivannäkö ruuan tai askareiden eteen tämän kertakäyttöisen, laadun määrällä korvaavan kulutuskulttuurin aikana ovat luksusta, jotka (toivottavasti) yhä kertovat siitä, että sinä olet tärkeä.
Auto oli sen verran harvinainen, etten sitä siihen hätään saanut. Mutta korvikkeeksi äiti teki muovisesta Range Roveristani - hieman mielikuvitusta käyttäen - miltei toivotun. Tikkaat katolle, lego-vilkku teipillä kiinni, lankakerästä lankaa etuakselin ympärille vinssiksi.
Sinä nimipäivänä pääsin siis leikkimään Range Rover -paloautolla. Varsin pian kyllästyin, ja lelu palautettiin alkuperäiseen asuunsa. Aidon tuotteen sain jälkijunassa, mutta ilman äitini tekemää korviketta en todennäköisesti muistaisi aitoakaan.
---
halusin Star Wars -innostuksen ollessa suurimmillaan oikean X-wing -hävittäjän leikkejä varten. Muovisia figuureita varten sellainen olisi ollut tuhottoman kallis, enkä ole varma oliko sellaisia edes kaupan.
Tähtien Sota -lehdessä (sellainen ilmestyi joskus lapsuudessani, ajalla ennen sähkölamppua) oli kuitenkin kaavat siihen, kuinka askarrella paperista aito, kolmuloitteinen kartonkinen pienoismalli x-wingistä. En tiedä, moniko vanhempi ohjeiden parissa yön pimeinä tunteina sai näprätä, mutta oma isäni liimasi ja leikkasi, piirsi ja väritti niin minulle kuin veljellenikin x-siipihävittäjät. Työmäärään nähden hävittäjät saivat nähdä suhteettoman vähän leikkiaikaa, mutta...omani on yhä tallella, kätkettynä muiden lelujen ja tavaroiden seassa pahvilaatikkoon, lapsuus-ajan aarteiden holviin.
---
en ymmärtänyt täysin sitä vaivaa ja rakkautta mitä edelläkuvatun kaltaiset askartelut edustivat. Tai ehkä ymmärsinkin vaikken tiedostanutkaan, onhan molemmat jääneet muistiini.
Samaa vaivaa toivoisin ennättää itsekin arjen turhanpäiväisyyksien keskellä muistaa välillä harjoittaa. Itsetehdyt kortit ja lahjat, vaivannäkö ruuan tai askareiden eteen tämän kertakäyttöisen, laadun määrällä korvaavan kulutuskulttuurin aikana ovat luksusta, jotka (toivottavasti) yhä kertovat siitä, että sinä olet tärkeä.
Kommentit