Siirry pääsisältöön

Arvoitus

Mies tuli töistä kotiin.

"Miten päivä meni", vaimo kysyi. "Meillä oli työyhteisöpäivä. Ihan mielenkiintoisia luentoja. Ja koska päivä järjestettiin elokuvateatterissa, oli päivän päätteeksi elokuvaesitys. Työnantaja tarjosi limsat ja popcornit!! Oli hauskaa", mies vastasi ja hymyili.

"Sinua on huijattu", vaimo sanoi. "Teet pitkää päivää ja rankkaa työtä, ja saat vaivastasi varsin pientä palkkaa. Nyt iloitset jostain popcornista ja limsasta ja unohdat kaiken muun."


Kumpi heistä oli oikeassa?

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Jaa-a, en tiedä, kumpi on oikeassa, mutta omasta kokemuksestani tiedän, että ihminen on monissa tilanteissa "ostettavissa" todella pienellä panostuksella - vaikka sitten limulla ja poppareilla.

Oli kiva löytää blogisi, luin siis juuri kehittämistehtäväsi.
13. marraskuuta 2008 klo 10.57
Anonyymi sanoi…
kumpi vain oli oikeassa, koen että elämän pienet ilot koostuvat pienistä teoista, onnistumisista, ihmisten kohtaamisista. vieraanvaraisuudesta, jota ihmiseltä ihmiselle voi osoittaa aina kun vain huomaa ja ehtii. kiitos aamusta hotrassa. olimme tykästyneitä teemaan, terv merja opo
13. marraskuuta 2008 klo 21.53
Anonyymi sanoi…
minäkin luin kehitystehtävän (joka oli kiinnostava ja hyvä!) ja päädyin tänne pitkästä aikaa. ilokseni kommentointikin onnistuu nyt!

kysymykseen en taida osata vastata, josko näistä hommista saa palkan vasta taivaassa, ni oisko kaikki matkalla syödyt popcornit on kuitenkin kotiin päin ;D
14. marraskuuta 2008 klo 17.32
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesä

 Kesä on alkanut. Takana on jo pätkä kesäistä maantietä, maisemia, kiireetöntä matkan tekoa. Mökkikauden käynnistyminen, oman pihan laittaminen. Ensimmäiset kesän jäätelöt. Ja sadepäivät, koska luonto tarvitsee niitäkin. Olennaista kesässä on se, etten halua suorittaa sitä. En tee suunnitelmia, joten en myöskään stressaa siitä, meneekö asia niin kuin ajattelin. Ja siksi loma tuntuu lomalta. Kello ja kännykkä ja kiire saa jäädä hetkeksi.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.
3 kommenttia
Lue lisää

Syksy

 Kun palasin töihin elokuussa, aloin toivottaa ihmisille hyvää syksyä. Siksi, koska minulla syyskausi alkanut ja kesä loppunut sitä mukaa kun loma oli takana. Ja siksi, että syksy ei ole minulle negatiivinen asia. Syksy on minulle pimeneviä iltoja, jolloin tähdet palaavat taas kunnolla näkyviin. Syksy on minulle suurikokoisten hämähäkkien parasta bongailuaikaa. Varsinkin ristekkejä on paljon liikkeellä. Syksy on puiden väriloistoa. Syksyn värit puiden lehdissä on syksyä. Tyhjät oksat kuuluvat talveen. Syksy on viljapuimurit pelloilla. Kurkiauran lähtö. Herkulliset ruokasienet. Syksy on uusia ihmisiä, sillä henkilössä on tapahtunut vaihtuvuutta ja uudet opiskelijat ovat oppilaitoksissa. Syksy on paluuta tuttuun arkeen. Hyvään arkeen, joka kannattelee muutostenkin keskellä.
Lähetä kommentti
Lue lisää