Siirry pääsisältöön

Kivi kerrallaan

Välillä elämä heittää eteen isoja asioita joihin on hankala tarttua. Opiskelemaan hakeminen, uudelle opiskelupaikalle muuttaminen, hynttyiden yhteen liittäminen parisuhteessa, lopputyö ja valmistuminen, treenaaminen kilpailuihin, vaativa työtehtävä.

Edessä on iso järkäle, joka pitäisi saada haltuun, mutta se tuntuu niin isolta ettei otetta löydy. Silloin on ihan hyvä muistaa, ettei järkälettä tarvitse kerralla saada liikkeelle. Vuorelle kiivetään askel kerrallaan. Isot, vuosisatoja kestäneet vanhat rakennukset - vaikka Turun tuomiokirkko tai Turun linna - nekin lähtivät liikkeelle perustojen mittamisella ja kohosivat kivi kerrallaan.

Entä jos elämäkin etenee kivi kerrallaan?
Tunnisteet:

Kommentit

Ossi sanoi…
Mutta kuka on ensimmäinen, joka heittää sen kiven?
10. kesäkuuta 2009 klo 12.59
Pastori Atte Airaksinen sanoi…
^no siis synnitönhän sen ensimmäisen kiven kuulemma saa heittää. Sitä joutuu siis odottelemaan tovin. Mut sen jälkeen pääsee liikkeelle. ;)
10. kesäkuuta 2009 klo 14.47
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesä

 Kesä on alkanut. Takana on jo pätkä kesäistä maantietä, maisemia, kiireetöntä matkan tekoa. Mökkikauden käynnistyminen, oman pihan laittaminen. Ensimmäiset kesän jäätelöt. Ja sadepäivät, koska luonto tarvitsee niitäkin. Olennaista kesässä on se, etten halua suorittaa sitä. En tee suunnitelmia, joten en myöskään stressaa siitä, meneekö asia niin kuin ajattelin. Ja siksi loma tuntuu lomalta. Kello ja kännykkä ja kiire saa jäädä hetkeksi.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.
3 kommenttia
Lue lisää

Syksy

 Kun palasin töihin elokuussa, aloin toivottaa ihmisille hyvää syksyä. Siksi, koska minulla syyskausi alkanut ja kesä loppunut sitä mukaa kun loma oli takana. Ja siksi, että syksy ei ole minulle negatiivinen asia. Syksy on minulle pimeneviä iltoja, jolloin tähdet palaavat taas kunnolla näkyviin. Syksy on minulle suurikokoisten hämähäkkien parasta bongailuaikaa. Varsinkin ristekkejä on paljon liikkeellä. Syksy on puiden väriloistoa. Syksyn värit puiden lehdissä on syksyä. Tyhjät oksat kuuluvat talveen. Syksy on viljapuimurit pelloilla. Kurkiauran lähtö. Herkulliset ruokasienet. Syksy on uusia ihmisiä, sillä henkilössä on tapahtunut vaihtuvuutta ja uudet opiskelijat ovat oppilaitoksissa. Syksy on paluuta tuttuun arkeen. Hyvään arkeen, joka kannattelee muutostenkin keskellä.
Lähetä kommentti
Lue lisää