Pettymys

Kuulin, että eräs yhtye josta olen vuosikaudet pitänyt olisi soittamassa Suomessa. Helsingissä. Tänään. Muutaman tunnin päästä.

Asia harmitti kovin. Olisin halunnut mennä kokemaan bändin livenä, olisin halunnut kuulla keikasta aiemmin niin olisin ennättänyt varautua reissuun.

En mennyt, en kokenut enkä kuullut. Siispä päästin irti kenkutuksestani.

Minua kun ei harmittanut se, että bändi konsertoi Helsingissä. Minua harmitti se, etten itse ollut paikalla sitä kuulemassa. Eli tarkkaan ajatellen minua ei harmittanut itse asiantila, vaan se, ettei oma toiveeni asian suhteen toteutunut.

Se oli turhaa kiukkua! En ollut kuullut keikasta aiemin ja tällä varoitusajalla minulla ei ollut mitään realistista mahdollisuutta päästä paikalle. Jossittelu ja sen lietsoma mielipaha oli turhaa.

Eräs tämän maailman perusluonteista on se, että maailma ei aina vastaa siihen kohdistamiamme odotuksia tai toiveita.

Oli fiksumpaa nauttia ja iloita siitä mitä oli - vapaa ilta, juoksulenkki, sauna, hyvä ruoka - kuin surra sitä, mitä ei saanut.

Keikkoja tulee ja ovesta on helpompi kulkea silloin kun se on auki.