Siirry pääsisältöön

Muurahaisia

Muistan kun Skyrim oli uusi peli ja istuuduin ensimmäistä kertaa sen ääreen. Seikkailemisen ohessa pysähtelin tämän tästä ihmettelemään niitä yksityiskohtia joita pelintekijät olivat maailmaansa tehneet: lohet hyppivät jokia pitkin, järvet ja meret ovat täynnä kaloja ja simpukoita, metsät kasveja ja eläimiä. Jopa muurahaisia (joita toisin kuin muita otuksia ei sentään voinut poimia mukaansa) oli kirjoitettu ylittämään hiekkatietä.

Maailma tuntui elävältä, koska se oli täynnä kaikkea mitä tapahtui, kaikkea millä oli omat elämänsä elettävänään pelaajasta riipppumatta.

Ympäröivä maailma, oikea maailma, on sekin täynnä paljon viehättäviä yksityiskohtia ja monen sorttista elämää. Luonnon omaa 3D:tä ja HD:tä. Välillä on virkistävää pysähtyä ihailemaan sitäkin, pelkän puuhaamisen ja seikkailun sijaan. Huomata ne muurahaiset.

Varsinkin silloin, kun on olevinaan liian kiire.

Kommentit

Henri Brandt sanoi…
The "truth" in the Bible, as we know it today, was compiled as a majority vote.

The starting point of this process, meaning that leading to to the modern adaptation of the Bible, is the Council of Nicea in 325. Before that the early "church" "authorities" had been having disputes over the canonicity of Hebrews, James, 2 Peter, 2 and 3 John, and Revelation. Another major milestone is Pope Damascus I's Council of Rome 382. The Councils of Carthage in 397 and 419 addressed this very thing as well.

The New Testament canon was established as late as the 5th Century after debates that lasted for centuries in various councils.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Eteenpäin

Katselin Walking Dead: Dary Dixon -sarjaa. Eihän se alkuperäisen sarjan veroinen ole, jännitys hahmon tulevaisuudesta on poissa koska sarja kantaa päähenkilön nimeä. Mutta jotain siinä kuitenkin minusta oli hienoa. Ja se oli se, miten tämäkin sarja puhui samasta mistä alkuperäinenkin. Siitä, miten kauhean katastrofin keskellä ihmiset kuitenkin tukevat toisiaan ja rakentavat yhdessä tulevaisuutta. Ja noiden ajatusten siivittämänä aion lähteä itsekin taas tähän päivään. Haluan uskoa parempaan tulevaisuuteen j a rakentaa sitä omilla valinnoillani. Tänäänkin.  Ja huomenna. Kunnes askele askeleelta olemme perillä

Syksy

 Kun palasin töihin elokuussa, aloin toivottaa ihmisille hyvää syksyä. Siksi, koska minulla syyskausi alkanut ja kesä loppunut sitä mukaa kun loma oli takana. Ja siksi, että syksy ei ole minulle negatiivinen asia. Syksy on minulle pimeneviä iltoja, jolloin tähdet palaavat taas kunnolla näkyviin. Syksy on minulle suurikokoisten hämähäkkien parasta bongailuaikaa. Varsinkin ristekkejä on paljon liikkeellä. Syksy on puiden väriloistoa. Syksyn värit puiden lehdissä on syksyä. Tyhjät oksat kuuluvat talveen. Syksy on viljapuimurit pelloilla. Kurkiauran lähtö. Herkulliset ruokasienet. Syksy on uusia ihmisiä, sillä henkilössä on tapahtunut vaihtuvuutta ja uudet opiskelijat ovat oppilaitoksissa. Syksy on paluuta tuttuun arkeen. Hyvään arkeen, joka kannattelee muutostenkin keskellä.