Siirry pääsisältöön

Rukous

Minua pyydettiin kirjoittamaan rukouksesta.

Rukous on sitä, että sanotan omaa elämääni Jumalalle. Kerron isot tai pienet asiat, pyydän varjelua lähimmäisilleni, pyydän varjelua itselleni. Pyydän voimaa päivään, pyydän anteeksi virheitäni. Välillä ehkä muistan kiittääkin kaikesta hyvästä.

Sitä uskoakseni Jeesus tarkoitti sanoessaan, ettei rukous saisi olla tyhjän hokemista. Rukous ei ole ulkoa opeteltu loru, vaan kumpuaa eletystä elämästä.

Jumala tuntee meidät, tietää mitä tarvitsemme ja mitä emme tarvitse. Ei rukous siis ole sitä, että nämä asiat tarvitsee kertoa Herralle. Rukous on kai pohjimmiltaan sitä, että otamme Jumalan mukaan kaikkeen tähän mitä sanoitamme. Se on vuoropuhelua. Välillä vastaus viipyy tai on toinen kun toivoimme: Rukous ei siis ole loitsu.

Lyhimmillään rukous ei tarvitse edes sanoja. Pelkkä ajatuksen suunta väsyneeltä kohti Jumalaa on rukousta. Tai hammasta purevan epätoivoinen huokaus - siitähän kirosanana viljelty Jumal'auta on peräisin.

Rukous on sitä, että puhun elämästäni Jumalan kanssa. Ja kun kiitän tai pyydän anteeksi, olen ehkä osannut myös hivenen kuunnella keskustelukumppaniani.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesä

 Kesä on alkanut. Takana on jo pätkä kesäistä maantietä, maisemia, kiireetöntä matkan tekoa. Mökkikauden käynnistyminen, oman pihan laittaminen. Ensimmäiset kesän jäätelöt. Ja sadepäivät, koska luonto tarvitsee niitäkin. Olennaista kesässä on se, etten halua suorittaa sitä. En tee suunnitelmia, joten en myöskään stressaa siitä, meneekö asia niin kuin ajattelin. Ja siksi loma tuntuu lomalta. Kello ja kännykkä ja kiire saa jäädä hetkeksi.

Syksy

 Kun palasin töihin elokuussa, aloin toivottaa ihmisille hyvää syksyä. Siksi, koska minulla syyskausi alkanut ja kesä loppunut sitä mukaa kun loma oli takana. Ja siksi, että syksy ei ole minulle negatiivinen asia. Syksy on minulle pimeneviä iltoja, jolloin tähdet palaavat taas kunnolla näkyviin. Syksy on minulle suurikokoisten hämähäkkien parasta bongailuaikaa. Varsinkin ristekkejä on paljon liikkeellä. Syksy on puiden väriloistoa. Syksyn värit puiden lehdissä on syksyä. Tyhjät oksat kuuluvat talveen. Syksy on viljapuimurit pelloilla. Kurkiauran lähtö. Herkulliset ruokasienet. Syksy on uusia ihmisiä, sillä henkilössä on tapahtunut vaihtuvuutta ja uudet opiskelijat ovat oppilaitoksissa. Syksy on paluuta tuttuun arkeen. Hyvään arkeen, joka kannattelee muutostenkin keskellä.

Eteenpäin

Katselin Walking Dead: Dary Dixon -sarjaa. Eihän se alkuperäisen sarjan veroinen ole, jännitys hahmon tulevaisuudesta on poissa koska sarja kantaa päähenkilön nimeä. Mutta jotain siinä kuitenkin minusta oli hienoa. Ja se oli se, miten tämäkin sarja puhui samasta mistä alkuperäinenkin. Siitä, miten kauhean katastrofin keskellä ihmiset kuitenkin tukevat toisiaan ja rakentavat yhdessä tulevaisuutta. Ja noiden ajatusten siivittämänä aion lähteä itsekin taas tähän päivään. Haluan uskoa parempaan tulevaisuuteen j a rakentaa sitä omilla valinnoillani. Tänäänkin.  Ja huomenna. Kunnes askele askeleelta olemme perillä