Runoilija William Blakella on teos nimeltä Songs of Innocence, Viattomuuden lauluja, jossa hän lapsenomaisen kauniissa runoissaan kuvailee kaikkea hyvää mitä maailmasta löytyy. Teoksen sisarteoksessa Songs of Experience-runoelmassa taas kuvataan maailmaa, josta hyvyys on kadonnut, nostetaan esiin epäkohtia.
Monen Blake-tutkijan mukaan teokset kuuluvatkin yhteen: ensimmäisessä kuvataan maailmaa lapsen silmin ja jälkimmäisessä sitä, mille maailma alkaa näyttää aikuistumisprosessin kautta. Taika häviää ja maailman epätäydellisyys ja raadollisuus nousee esiin.
Mutta tarina ei jää vielä tähänkään, sillä muutamien Blake-tutkijoiden mukaan kimppuun kuuluu yhteen vielä kolmas teos, The Marriage of Heaven and Hell, Taivaan ja Helvetin avioliitto. Erilaisesta tyylilajistaan huolimatta siinä ilmeisesti kuvataan niitä ihmisiä, jotka onnistuvat säilyttämään molemmat katsantokannat. Heitä, jotka näkevät maailman pahuuden mutta eivät luovuta sille. Heitä, jotka pystyvät näkemään pimeyden keskellä tuikkivat tähdet.
Media täyttyy aina masentavista uutisista. Tähän maailmaan mahtuu pahuutta ja kurjuutta, onnettomuuksia ja sairauksia. Se on totta.
Mutta yhtälailla on totta se, että tänäkin päivänä moni ihminen rakastaa toista, etsii toisen hyvää. Tekee töitä sen eteen, että asiat olisivat paremmin. Jokaista pommittajaa kohti on monia monia ihmisiä, jotka juoksevat auttamaan haavoittuneita.
Kuljetaan siis tähän päiväänkin Uskossa (pimeyden keskelläkin läsnäolevaan Jumalaan), Toivossa (siihen, että tulevaisuus tarjoaa mahdollisuuden parempaan) ja Rakkaudessa (kaikkea luomakuntaa kohtaan).
Monen Blake-tutkijan mukaan teokset kuuluvatkin yhteen: ensimmäisessä kuvataan maailmaa lapsen silmin ja jälkimmäisessä sitä, mille maailma alkaa näyttää aikuistumisprosessin kautta. Taika häviää ja maailman epätäydellisyys ja raadollisuus nousee esiin.
Mutta tarina ei jää vielä tähänkään, sillä muutamien Blake-tutkijoiden mukaan kimppuun kuuluu yhteen vielä kolmas teos, The Marriage of Heaven and Hell, Taivaan ja Helvetin avioliitto. Erilaisesta tyylilajistaan huolimatta siinä ilmeisesti kuvataan niitä ihmisiä, jotka onnistuvat säilyttämään molemmat katsantokannat. Heitä, jotka näkevät maailman pahuuden mutta eivät luovuta sille. Heitä, jotka pystyvät näkemään pimeyden keskellä tuikkivat tähdet.
Media täyttyy aina masentavista uutisista. Tähän maailmaan mahtuu pahuutta ja kurjuutta, onnettomuuksia ja sairauksia. Se on totta.
Mutta yhtälailla on totta se, että tänäkin päivänä moni ihminen rakastaa toista, etsii toisen hyvää. Tekee töitä sen eteen, että asiat olisivat paremmin. Jokaista pommittajaa kohti on monia monia ihmisiä, jotka juoksevat auttamaan haavoittuneita.
Kuljetaan siis tähän päiväänkin Uskossa (pimeyden keskelläkin läsnäolevaan Jumalaan), Toivossa (siihen, että tulevaisuus tarjoaa mahdollisuuden parempaan) ja Rakkaudessa (kaikkea luomakuntaa kohtaan).