Olen kuullut sanottavan, että elämällä ei ole tarkoitusta. Meidät on vain heitetty kylmään kosmokseen. Kristittynä en näe asiaa niin.
Ajattelen, että jokainen on ainutlaatuinen ja tärkeä. Ajattelen (luterilaisen kutsumusajattelun mukaisesti), että jokaisella on paikkansa jossa palvelee Jumalaa ja ihmistä, kuka missäkin ammatissa ja asuinpaikassa ja yhteisössä.
Sen, mitä tuolla ajatuksella halutaan sanoa voi kääntää näinkin:
Ihminen ei ole yksin, vaan yhdessä toisten, omaa elämää koskettavien ihmisten kanssa. Se, miten minä jokainen päivä kohtaan toisia ihmisiä merkitsee siis jotain.
Voin olla toiselle tukena.
Voin auttaa arkisten asioiden kanssa.
Voin tuoda iloa.
Voin elää yhdessä toisten kanssa.
Se jo yksin on elämän tarkoitusta. Se, että kaikista pienistä kohtaamisista muodostuu jotain suurta, jotain yhteistä ja jaettua. Yhdessä.
Ajattelen, että jokainen on ainutlaatuinen ja tärkeä. Ajattelen (luterilaisen kutsumusajattelun mukaisesti), että jokaisella on paikkansa jossa palvelee Jumalaa ja ihmistä, kuka missäkin ammatissa ja asuinpaikassa ja yhteisössä.
Sen, mitä tuolla ajatuksella halutaan sanoa voi kääntää näinkin:
Ihminen ei ole yksin, vaan yhdessä toisten, omaa elämää koskettavien ihmisten kanssa. Se, miten minä jokainen päivä kohtaan toisia ihmisiä merkitsee siis jotain.
Voin olla toiselle tukena.
Voin auttaa arkisten asioiden kanssa.
Voin tuoda iloa.
Voin elää yhdessä toisten kanssa.
Se jo yksin on elämän tarkoitusta. Se, että kaikista pienistä kohtaamisista muodostuu jotain suurta, jotain yhteistä ja jaettua. Yhdessä.
Kommentit