Siirry pääsisältöön

Ihminen


Muinoin 90-luvun loppupuolella oli tv-sarja nimeltä Millennium. Se kertoi entisistä lainvalvojista, jotka kuuluivat nyt konsulttipalveluita poliisille antavaan Millennium-ryhmään. Ryhmän tunnuslauseena oli "This is Who We Are" (Tällaisia me olemme). Sillä viitattiin siihen, että vakavien rikosten näkeminen teki ryhmäläisien maailmankuvasta varsin synkän. Elämä alettiin nähdä siitä käsin, mihin pahimmat yksilöt kykenivät.

Samaa vääristymää tulee tämän tästä vastaan. Lööpit huutavat maailman kauheuksia, sillä niillä lööppilehtien tekijät myyvät lehtiä. Uutisotsikoita nähdessä (vaikka siellä kaupan kassajonossa) on kuitenkin tärkeä muistaa, että ne luovat illuusion siitä, että moni pahuus olisi kovinkin yleistä.

On aivan totta, että pahaa tapahtuu. Mutta yhtä totta on, että koko ajan tapahtuu paljon hyviä asioita. Niitä ei vain nosteta uutisotsikoihin ja lööppeihin samalla tavalla. Jokaista onnettomuutta ja tragediaa kohti on ihmisiä jotka auttavat. Jokaista rikosta ja rötöstä kohti on ihmisiä, jotka pyrkivät rakentamaan maailmasta paremman kaikille.

Ja se on tärkeä nähdä ja muistaa. Tätä me olemme, me ihmiset. Emme täydellisiä, mutta enimmäkseen kuitenkin kohti hyvää pyrkiviä, itse kunkin vaillinaisuudesta huolimatta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?

Eikö nukuta? Vinkkejä nukahtamiseen

Kesä on takana, työt ja koulut alkavat. Loman aikana tuli ehkä opeteltua toisenlainen päivärytmi. Ehkä myös kaikki syksyn aloittamiseen liittyvät stressaa, ja vaikuttaa nukkumiseenkin? Tässä videossa muutama vinkkini siihen, miten ainakin itse saan paremmin itseni nukahtamaan.