Kuinka hyvälle tuoksuukaan irtotee, kun avaan teepurkin! Kuinka hyväälle itse tee, kun lisään kuuman veden teelehtien sekaan!
Kuinka hyvälle tuore leipä, kun avaan pussin ja leikkaan pari siivua.
Luulen, että kovin usein en edes huomaa noita tuoksuja, vaan kiiruhdan ajatuksissani eteenpäin.
Mutta nyt paaston aikaan koetan myös olla hieman hitaampi, ja pysähtyä. Pysähtyä nauttimaan ja arvostamaan ja kiittämään. Jokapäiväisestä leivästä ja pienistä iloista, sillä pohjimmiltaan elämä on kaikkia niitä hetkiä.
On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.
Kommentit