Aten ajatuksia

Kirkkovuodessa siirryttiin adventtiaikaan. Ja mikä adventtiajassa on mielenkiintoista on se, että adventti on perinteisesti paastoaikaa. Paastoaikaa, missä tarkoitus on hiljentyä. Vastakohta on melkoinen ympäröivään kaupalliseen jouluhumuun, joka yrittää vakuuttaa siitä, että joulu syntyy ostamalla, että tämä tai tämä tuote tekee minusta täydemmän ihmisen. Jouluhumuun, joka laittaa juoksemaan ja suorittamaan joulua. Adventtiaika yrittää sanoa, että niin ei tarvitse olla. Jos kerta joulu on pysähtymistä juhlaan, adventti on, tai se voi olla, jarrutusmatka siihen. Jos tavaroiden sijaan huomaan toiset, olen jo jäljillä. Jos arjen keskellä löydän itseni pohtimasta elämää ja uskoa, olen jo löytänyt sen mistä paastossa on kyse, ei luopumisesta vaan keskittymisestä. Siksi vauhtia pudottamalla, en suorittamalla, olen valmiimpi jouluun.

Etsinkö minä Jumalaa? Etsiikö Jumala minua? Miten kohtaamiset ja kaikki arjessa vastaantuleva voisivat olla hetkiä joissa löytäisimme toisemme?

Herra, auta minua tänään olemaan parempi ihminen kuin eilen, ja huomenna parempi kuin tänään. Auta minua kasvamaan siinä mikä on oikein, ja välttämään sitä mikä on väärin. Ja kun sitten - tästä aikomuksestani huolimatta- valitsen väärin, teen sitä mitä pidät pahana, armahda minua. Ota silloin vastaan rikkomukseni, ja sulje minut anteeksi antamiseesi. Auta minua näkemään syntini, myöntämään syntini ja pyytämään anteeksi niiltä joita vastaan rikoin. Ole läsnä kaikessa. Aamen

Huomaan, että mitä pidempään olen tehnyt tätä työtä, sitä useamman asian koen palautuvan läsnäoloon juuri käsilläolevassa hetkessä. Oli kyse ryhmäyttämisestä, luennoinnista, keskusteluavusta, työnohjauksesta tai vaikka surevan kohtaamisesta - aihe mistä olen tänään menossa puhumaan - läsnäolo tilanteessa auttaa aidosti kohtaamaan ihmiset ja heidän tilanteensa juuri heistä ja tilanteesta käsin. Jos siihen kykenee, nousee kaikki muu kuin luonnostaan. Siksi viestini on kovin kapea: Ole läsnä. Painavampaa sanottavaa en löydä, en edes uskosta puhuessani. Kun olen läsnä, löydän myös läsnäolevan Jumalan. Kaikessa

"Etsi Jumalaa sieltä minne hänet hukkasit", totesi Mestari Eckhart Sielun Syvyys -teoksessaan. Yli kuusi vuosisataa myöhemmin Anthony de Mello toisti samat sanat. Asia voi löytyä vain sieltä minne tietää sen hukanneensa. Uskokin. Jos jokin asia joskus tuntuu vievän etäälle uskosta, kysymys siis onkin: "Kuinka löydän uskon ja Jumalan läsnäolon tässäkin asiassa?"

Arki on täynnä oivalluksia, suuria ja pieniä, kunhan niille vain antaa oman tilansa, pysähtyy havainnon äärelle, tiedostaa asian. Olennaista onkin se pysähtyminen, sillä kovin usein olen koko ajan liikkeessä eteenpäin, en siellä missä olen.

Muinoin 90-luvun loppupuolella oli tv-sarja nimeltä Millennium. Se kertoi entisistä lainvalvojista, jotka kuuluivat nyt konsulttipalveluita poliisille antavaan Millennium-ryhmään. Ryhmän tunnuslauseena oli "This is Who We Are" (Tällaisia me olemme). Sillä viitattiin siihen, että vakavien rikosten näkeminen teki ryhmäläisien maailmankuvasta varsin synkän. Elämä alettiin nähdä siitä käsin, mihin pahimmat yksilöt kykenivät. Samaa vääristymää tulee tämän tästä vastaan. Lööpit huutavat maailman kauheuksia, sillä niillä lööppilehtien tekijät myyvät lehtiä. Uutisotsikoita nähdessä (vaikka siellä kaupan kassajonossa) on kuitenkin tärkeä muistaa, että ne luovat illuusion siitä, että moni pahuus olisi kovinkin yleistä. On aivan totta, että pahaa tapahtuu. Mutta yhtä totta on, että koko ajan tapahtuu paljon hyviä asioita. Niitä ei vain nosteta uutisotsikoihin ja lööppeihin samalla tavalla. Jokaista onnettomuutta ja tragediaa kohti on ihmisiä jotka auttavat. Jokaista rikosta ja rötö...