Aten ajatuksia

 

Kiireisin aika työssä vaatii arjen suunnittelua. Se vaatii sen pohtimista mitä tekee ja sen pohtimista mitä ei tee. Ja sen pohtimista mitä ei tee myös siinä mielessä, että ei pelkästään luovu joistakin jutuista ehtiäkseen muuta, vaan myös aktiivisesti varaa aikaa sille, että ei tee mitään. Tai jos tekee, niin tekee jotain sellaista mikä lataa akkuja: Kuuntelee musiikkia, lukee kirjoja, käy ulkona liikkumassa. Sillä ilman tätä ei-tekemisen tekemistä ei sitä kiireistä arkeakaan jaksa.

Muusikko ja musiikintekijä Nick Cave vastasi hänen faninsa esittämään kysymykseen rukoileeko hän koskaan. Kyllä rukoilee, Cave sanoi, siitäkin huolimatta, ettei hän ihan aina itse ole varma kuuleeko rukousta kukaan. Rukouksessa on kyse Caven mukaan siitä, että siinä hiljennetään itsensä jonkin asian äärelle. Ajattelen itse samoin. Ajattelen, että rukouksessa ei ole kyse siitä, että haettaisiin helppoa ratkaisua vaikeaan tilanteeseen, vaan siitä, että otetaan Jumala mukaan siihen vaikeaan tilanteeseen. Että ohittamisen sijaan pysähdytään asian äärelle ja sanoitetaan sitä itselle ja Jumalle. Se auttaa minua käsittelemään asiaa. Ja se käsittely jo itsessään tuottaa jotain minussa. Ajatuksilla on seurauksia, jotka ilmenevät toimintana. Jo se itsessään on rukousvastausta, se, että minussa syntyy jotain rukousprosessini kautta. Suurin ihme onkin se, että jotain minussa muuttuu. Tiedän, että puolestani rukoillaan ihan arjessakin. Se kertoo minulle siitä, että minusta välitetään. Uskon, et...

 Viime viikolla ammattikoulujen henkilöstö palasi töihin ja tällä viikolla saapuvat myös opiskelijatkin - uudet ja jatkavat. Tähän syksyn alkuun liittyen tein tällaisen animaation, jossa luostaria vertauskuvana käyttäen koetan sanoa jotain yleistä (uusien) yhteisöjen jäsenenä olemisesta, elämästä ja arjesta.

Tänään sataa, mutta sekin kuuluu kesään. Liian monta aurikoista päivää putkeen kuivuttaa kaiken, estää kasveja kasvamasta. "Ellei ole mutaa, ei ole lootuksiakaan" kuuluu zen-sananlaskukin. Myös sadepäiviin voi löytää oman ilonsa. Sateen ropina ikkunapellilla on rauhoittavaa. Tänään en voi tehdä mitään ulkona, eikä minun tarvitsekaan. Jos kotona on tekemättömiä askareita, voin tarttua niihin. Jos ei, voin tarttua kirjaan, tehdä kiireettä ruokaa, katsoa jonkun elokuvan. Tänään on kesä, sateesta huolimatta. Ja sen vuoksi.

Juon kupin teetä. Luen kirjaa pihalla istuen. Leikkaan villiytynyttä villiviiniä. Syön jotain helppoa ja tuoretta. Kesä ei kiirehdi. En minäkään.

Sain (muutamien koneongelmien jälkeen) valmiiksi tämän animaation, jossa puhutaan yhteisestä matkasta, vaikeuksien voittamisesta ja siitä, miten kaikkien lahjat ovat yhteisessä käytössä. Kuten elämässä yleensäkin. Siksi ajattelen tämän sopivan nyt valmistumisia juhlittaessa. Onnea kaikille valmistuneille ja valmistuville, hyvää ja rentouttavaa kesää kaikille!