Siirry pääsisältöön
Aloitin päivän työsalissa opiskelijoiden keskellä. Työstin pintakäsittelypuolella tuolia, tuoliryhmän kolmatta yksilöä joka työsaliin on päässyt. Vanhat lakat ja petsit on jo raaputettu pois, ja uutta saatu tilalle. Tänään lisäsin taas yhden lakkakerroksen ja välttelin valumien syntymistä. Ja siinä lakatessa, ja välillä aina jonkun kanssa sanan vaihtaessa rentouduin kunnolla ensimmäistä kertaa koko viikkoon. Käsillä puuhastelulla tuntuu olevan sellainen vaikutus.

"There is a Moment in each Day that Satan cannot find / Nor can his Watch Fiends find it, but the Industrious find / This Moment & it multiply, & when it once is found / It Renovates every Moment of the Day if rightly placed."

Noin kirjoittaa eräs lempirunoilijoistani, William Blake Milton-teoksessaan. On hienoa löytää se oma hetki, hetki, jonka akkuja lataava merkitys ulottuu koko loppupäivään. Se voi olla musiikin kuuntelemista autossa matkalla paikasta toiseen, kahvikupponen taukohuoneessa tai jopa hivenen vähemmän arkinen työtehtävä - papille tuolin lakkaaminen. Mitä se minäkin päivänä onkin, pitäisi siihen malttaa pysähtyä.

Kommentit

Archipictor sanoi…
Suosittelen myös vihreää Genmaicha-teetä. Sopii hetkeen kuin hetkeen, niin ajatuksien kanssa kuin aivojen käydessä tyhjää.

Mukavaa, että olet aloittanut oman blogin. Pistetäänpä seurantaan.

Ja kiitos myös linkittämisestä. Olisin kuitenkin vieläkin kiitollisempi, mikäli voisit vaihtaa "graafikon" tilalle "kuvittajan". Pitäisi enemmän paikkaansa. Taitavuuden jätän vierailijan itsensä päätettäväksi.

Hyvää jatkoa uudelle blogille.
Genmaicha on tosiaankin hyvää, tuli juotua sitä viikolla Betel-kirkon kasvisravintolassa.

"Graafikko" on nyt "kuvittaja".

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhteen

Loppukesä on kauneimmillaan. On lämmintä, vielä vihertää. Mutta alkaa olla jo pimeää, yöllä tähdet kiipeävät esiin. Arkeen on siis palattavat, vähitellen ja itse kunkin. Ja vaikka onkin haikea luopua leppoisasta lomailusta, on paluussa arkeen puolensa: Tavataan taas vanhojen tuttujen kanssa ja vaihdetaan kuulumisia. Toivotetaan uusi väki tervetulleeksi taloon. Aloitetaan uurastus yhdessä kohti seuraavia etappeja.

Paaston aikaan

 Elämme kristinuskon eri kirkkokunnissa par'aikaa pääsiäistä edeltävää paastoaikaa. Luterilaisilla sen mahdollinen noudattaminen on jätetty yksilön omaksi valinnaksi, samoin ne tavat, jolla itse kukin paastoa noudattaa. Olennaista ei kuitenkaan ole se, mitä paaston aikana jätetään pois, vaan mitä tulee tilalle. Luopuminen jostakin paaston ajaksi on vain mekaanista, mutta se antaa tilaa jollekin. Ruokavalion karsiminen tai makeasta luopuminen auttavat keskittymään makuihin niiden syötävien asioiden kohdalla, joita paaston aikana vielä syödään. Somen käytön rajoittaminen antaa aikaa jollekin harrastukselle tai ihmisille. Oman käytöksen ja oman puheen tarkkailu auttaa löytämään rakentavempia tapoja olla läsnä. Eikä vielä tämäkään ole paaston ytimessä.  Paaston sisältö kun ei ole minussa, vaan Jumalassa ja uskossa, ja siinä, miten minä paremmin pystyn kohtaamaan Jumalan taas kaikessa arkeen kuuluvassa. Siinä mitä syön, mitä teen, miten puhun, miten kohtelen toista. Siinä miten hil...

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.