Olin neljä päivää Espoossa, ammatillisen osaamisen erikoistapahtumassa. Rinnakkain järjestettiin taiteellista lahjakkuutta mitanneet kulttuurikisat sekä Taitaja 2008, ammattiosaamisen SM-kilpailu. Ja kuten aina ennenkin, paikalla oli ilo olla.
Jotenkin koko tapahtuman merkityksen voisin tiivistää siihen, mitä kuulin (rumasti yksityistä keskustelua sivusta seuraten) erään nuoren kertovan kaverilleen tapahtumapisteiden välillä liikkuneessa sukkulabussissa. "Tajusin, että oon amis."
Itseironisesti kilpailun maskottina oli kyllä karvanopat, mutta teiniviikset ja vanhat Corollat loistivat poissaolollaan. Sen sijaan kilpailuissa nähtiin huipputason kisaamista siitä, kuka on paras autoasentaja, kokki, siistijä tai viherrakentaja... On hienoa olla ammattilainen. On hienoa, että suuri yleisökin ymmärtää sen. Omasta ammattitaidostaan voi olla ylpeä.
Jotenkin koko tapahtuman merkityksen voisin tiivistää siihen, mitä kuulin (rumasti yksityistä keskustelua sivusta seuraten) erään nuoren kertovan kaverilleen tapahtumapisteiden välillä liikkuneessa sukkulabussissa. "Tajusin, että oon amis."
Itseironisesti kilpailun maskottina oli kyllä karvanopat, mutta teiniviikset ja vanhat Corollat loistivat poissaolollaan. Sen sijaan kilpailuissa nähtiin huipputason kisaamista siitä, kuka on paras autoasentaja, kokki, siistijä tai viherrakentaja... On hienoa olla ammattilainen. On hienoa, että suuri yleisökin ymmärtää sen. Omasta ammattitaidostaan voi olla ylpeä.
Kommentit