Siirry pääsisältöön

Just Like Heaven

Kuten monena muunakin tiistaina, oli tänäänkin kävelykadun kupeella sijaitsevassa Adventtikirkon Kasvisravintolassa tarjolla heidän herkullista vegaani-lasagneaan.

Vaikka itse mielelläni kotona kokkailenkin, on arkisin mukava välillä nauttia työkiireiden keskellä vaivalla ja ajatuksella tehtyä kasvisruokaa, kotona arkikokkailu kun tuppaa olemaan nopeaa ja helppoa. Viikonloppuisin, kun aikaa on, on sen sijaan äärimmäisen rentouttavaa joskus vain omistaa aikaa ruuan laittamiselle. Välttää valmista, ja tehdä kaikki mahdollisimman pitkälle itse käyttäen lähialueilla tuottettuja, mahdollisimman korkeatasoisia ainesosia. Valita ruualle oikeat ruokajuomat ja jälkiruoka. Pysähtyä tekoprosessissa iloitsemaan eri aineksien väreistä, tuoksuista, koostumuksesta. Eräs tällaisista ruuista on moussaka, jonka resepti on vuosien saatossa ja monen kokeilun kautta hioutunut nykyiseen, täydelliseen asuunsa. Ohessa resepti:


Pastori Aten bravuuri (vegaani-moussaka)

(kiitos minne kiitos kuuluu: resepti on oma muunnos Muukkonen & Särkisillan Vegaanin kasviskeittokirjasta. Muutoksia on tehty valmistusprosessiin ja muutamaan ainekseen. Lopputuloksena on suhteellisen iso vuoka täynnä herkullista moussakaa. Jos oma vuokasi on kovin pieni, puolita ainesmäärät.)


ainekset

3-4 munakoisoa
suolaa
(oliivi)öljyä

täyte:
2 sipulia
3-4 valkosipulin kynttä
(oliivi)öljyä
3-4 dl (geenimanipuloimatonta) soijarouhetta (liotettuna)
mustapippuria
maustepippuria
paprikajauhetta
oreganoa
kanelia
soijakastiketta
muskottipähkinää
1 tlk tomaattimurskaa (luomu)
2 rkl tomaattipyrettä
n. 1dl valkoviiniä

kastike
6 dl soijamaitoa
¾ dl vehnäjauhoja (luomu)

muuta:
-joku leffa katsottavaksi, sillä valmistamiseen menee useita tunteja
-joku, jonka kanssa nauttia vaivalloisesta mutta herkullisesta ruuasta


Valmistus:
Laita syvään lautaseen n. 3dl vettä. Lisää veteen ripaukset maustepippuria, muskottipähkinää ja paprikajauhetta. Laita geenimanipuloimaton soijarouhe veteen likoamaan niin, että koko lautanen tulee täyteen.

Kuori munakoisot ja leikkaa ne kiekoiksi. Itketä munakoisoviipaleet, eli laita lautaselle suolaa. Lado kiekkoja lautasen peitoksi. Ripottele päälle suolaa, ja lisää uusi kerros munakoisokiekkoja. Toista kunnes kaikki kiekot ovat lautasella. Jätä vähäksi aikaa ”muhimaan”.

(Munakoisojen itkettäminen poistaa niistä kitkerän nesteen, mikä tekee niistä maukkaita. Samalla se tekee ruuasta jo valmiiksi suolaista, eli suolaa ei tarvitse lisätä.)

Lämmitä iso pannu, wokkipannu on paras tähän tarkoitukseen. Lorauta oliiviöljyä pannulle. Kuivaa munakoisokiekoista kitkerä neste painellen niitä talouspaperilla molemmin puolin, ja lisää ne sitten pannulle. Paista molemmin puolin kunnes ne pehmenevät ja ruskistuvat hieman. Nosta pehmeät kiekot odottamaan jatkokäsittelyä.

Laita uuni lämpenemään 200°C

Täyte:
Pilko sipulit ja valkosipuli. Kun pannu vapautuu kiekoista, lisää sipulit pannulle. Kuullota hieman, ja lisää ripaus kanelia, oreganoa ja mustapippuria. Lisää valkosipuli, lionnut soijarouhe ja lorauta sekaan soijakastiketta. Lisää tomaattimurska ja valkoviini, sekä vielä tomaattipyre. Sekoita kastike ja jätä hautumaan.

Valkokastike:
Kiehauta soijamaito ja lisää sekaan vehnäjauhot. Varo, ettei tuotos kiehu yli, sillä lämmetessään se laajenee.

Voitele ISO uunivuoka (oliivi)öljyllä. Laita kerroksittain täytettä, munakoisosiivuja ja valkokastiketta aloittaen täytteestä ja päättäen valkokastikkeeseen. Laita uuniin n. tunniksi, ruoka on valmista kun se on päältä hivenen rusettunut.

Anna ruuan jäähtyä minuutti-pari ennen tarjoilua, se on kuumaa.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
sounds delicious.

:)
Thanks Lorna! I have to admit that it is a bit of a bother to make this food, but it truly is worth it.
Wulfen sanoi…
tätähän on pakko kokeilla. ja kyllä sitä seuran löydän kun vähän etin :) kiitos ohjeesta otan sen ylös :D

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?

Hirvi

 Melkein kohtasimme liian läheltä, hirvi ja minä. Minä autoilin ja hirvi juoksi. Ja juoksi eteeni, mikä aiheutti hetkellistä jarruttelua ja väistelyä. Sitten se jatkoi matkaansa metsään, ja minä töihin ja arkeen, kaikkeen siihen, mitä päivään kuuluu. Kohtaaminen pysäytti miettimään. Sitä, miten kukin meistä lähtee aina päivään pää täynnä ajatuksia siitä, mitä päivä sisältää. Ja kuitenkin päivä voi mennä - ja yleensä menee - toisin kuin ajattelen. Eikä se ole aina paljosta kiinni, mikä lopputulos on. Luulen, että tuon kohtaamisen jälkeen katson taas hetken arkea toisin silmin. (Ja tunnustan se, että tällä kertaa taisi olla enkeleitä matkassa.) Kohtaaminen pysähdytti myös miettimään sitä, miten vieraantunut luonnosta olen, vaikka ison kaupungin laitamilla sentään asun ja välillä mökillä aikaa vietän. Ympärillä on paljon elämää, jota en juurikaan ajattele, elämässä omaa arkeaan ja päiväänsä. Elämää ja arkea, jossa pitää välilllä ylittää ihmisten keskellä metsää rakentamia kiviteitä, j...