Viime yönä puoliltaöin juhlimme Pyhän Katariinan kirkossa pääsiäisyön messua. Aloitimme pimennetyssä siunauskappelissa hautausmaalla, jossa lukemani raamatuntekstien ja kuulemamme rukouksen jälkeen pitkänä perjantaina sammutettu kristuskynttilä sytytettiin uuteen liekkiin. Kynttilän johdolla kuljimme kulkueessa kirkkoon laulaen pääsiäishymniä:"Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti, ja haudoissa oleville elämän antoi."
Kirkossa kynttilä kannettiin keskeiselle paikalle alttarin eteen, ihmiset istuutuivat penkkeihin, ja liturgi Outi ja saarnaaja Kalle riisuivat alttarin pitkäperjantain mustasta suruteemasta ja pukivat sen valkeaan pääsiäisloistoon. Sitten he ottivat tuohuksiin tulen kristuskynttilästä, ja jakoivat liekin eteenpäin meille penkeissä istuville. Hämärä kirkko täyttyi lämpimästä kynttilänvalosta ja mehiläisvahan tuoksusta. Esilaulaja Peter aloitti laulun, ja valot syttyivät vähitellen kirkkoon.
Perinteinen pääsiäisyön messumme on juuri sitä, mitä jumalanpalvelus parhaimmillaan voi olla: kaikkeja aisteja aktivoivaa tunnelmoivaa juhlaa yhdistettynä kirkon 2000-vuotiseen historiaan hyvässä mielessä - mm. saarnan tilalla kuulimme Johannes Khrysostomoksen postillatekstin. Pääsiäisyön messussa emme pelkästään kuule kertomusta ylösnousseesta Herrasta, vaan saamme olla itse osa ylösnousemuksen todistajien ketjua.
Sitä aivan erityislaatuista tunnelmaa, mikä kirkossa yöllä vallitsee, on vaikea pukea sanoiksi. Mutta pääsiäinen, kristillisen toivon keskeisin juhla, olisi minulle paljon köyhempi ilman sitä.
Kirkossa kynttilä kannettiin keskeiselle paikalle alttarin eteen, ihmiset istuutuivat penkkeihin, ja liturgi Outi ja saarnaaja Kalle riisuivat alttarin pitkäperjantain mustasta suruteemasta ja pukivat sen valkeaan pääsiäisloistoon. Sitten he ottivat tuohuksiin tulen kristuskynttilästä, ja jakoivat liekin eteenpäin meille penkeissä istuville. Hämärä kirkko täyttyi lämpimästä kynttilänvalosta ja mehiläisvahan tuoksusta. Esilaulaja Peter aloitti laulun, ja valot syttyivät vähitellen kirkkoon.
Perinteinen pääsiäisyön messumme on juuri sitä, mitä jumalanpalvelus parhaimmillaan voi olla: kaikkeja aisteja aktivoivaa tunnelmoivaa juhlaa yhdistettynä kirkon 2000-vuotiseen historiaan hyvässä mielessä - mm. saarnan tilalla kuulimme Johannes Khrysostomoksen postillatekstin. Pääsiäisyön messussa emme pelkästään kuule kertomusta ylösnousseesta Herrasta, vaan saamme olla itse osa ylösnousemuksen todistajien ketjua.
Sitä aivan erityislaatuista tunnelmaa, mikä kirkossa yöllä vallitsee, on vaikea pukea sanoiksi. Mutta pääsiäinen, kristillisen toivon keskeisin juhla, olisi minulle paljon köyhempi ilman sitä.
Kommentit