Eilen vietin päivän Heinänokan leirikeskuksessa Turun ammattikorkeakoulun tuutor-koulutuksessa. Sitä tuutor-touhua onkin sitten seuraavat kolme viikkoa pullollaan, kun vuoropäivinä AMK ja Turun ammatti-instituutti kouluttavat omiaan. Suureksi ilokseni saan olla mukana kummankin kouluttamispäivissä omalla panoksellani, tuutor-toiminta on tärkeää työtä opiskelijahyvinvoinnin eteen.
Tuutor-puuhastelun yhteydessä minulta kysyttiin taas kerran se vaikea kysymys, johon en oikein koskaan osaa antaa lyhyttä selkeää vastausta:"Miksi sinusta tuli pappi?"
En tiedä kuinka monen muun ammattiryhmän edustaja joutuu tuon kysymyksen eteen. Tai siis ei nyt pappeutta koskien vaan oman ammattinsa kohdalla, mutta kuitenkin. Kuinka kiteyttää se pitkä henkilökohtainen prosessi opintojen aikana ja opintojen osana, opintojen jälkeen ja niistä huolimatta mikä on minut tähän pisteeseen tuonut? Mikä oli se ensimmäinen kipinä joka tielle johti, ja mikä se ratkaiseva tekijä kutsumukseen suostumisessa ennen pappisvihkimystä?
Vastauksen voi toki kääntää vitsiksi:"Tässä ammatissa saa pukeutua hassuihin vaatteisiin", mutta se on joskus jopa loukkaava väistöliike ehkä syvällekin papin sieluun tähtäävään kysymykseen. Miksi minusta tuli tämän (nykyajan silmissä) kummallisen ammattiryhmän edustaja?
Yksi vastaus, joka sanoittaa jotain siitä kaikesta, on viittaus lapsuusajan pyhäkoululauluun. (Kyllä, kävin pyhäkoulua.) Haluan tehdä työtä, jossa "mulla on toisessa kädessä Jumala ja toisessa olet sinä", toinen ihminen. Haluan tehdä työtä, jossa voin olla toista varten kun tämä tarvitsee kuuntelijaa. Olla tukena elämän synkimmissä hetkissä, surun ja ahdistuksen keskellä, ja toisaalta jakamassa suuria iloja, häitä ja lapsen syntymää.
Yleensäkin, kun minun pappeuteni ja minun uskoni on aika vähän julistusta ja enemmän sitä, kuinka elän todeksi minulle tärkeää asiaa tässä päivässä; 1700-luvulla eläneellä Ryokanilla on runo, jossa hän ylistää munkkia, joka ei siteeraa suutria tai käy oppikeskusteluja vaan kasvattaa kasvimaalla ruokaa munkkiveljilleen. Joskus pieni arkinen teko tai ihmisen rinnalla kulkeminen on lähempänä totuutta kuin monisyinen teologinen reflektointi tai raskas myyttinen monoliitti.
Mutta iloitsen siitä, että minut on tähän ammattiin kutsuttu.
Tuutor-puuhastelun yhteydessä minulta kysyttiin taas kerran se vaikea kysymys, johon en oikein koskaan osaa antaa lyhyttä selkeää vastausta:"Miksi sinusta tuli pappi?"
En tiedä kuinka monen muun ammattiryhmän edustaja joutuu tuon kysymyksen eteen. Tai siis ei nyt pappeutta koskien vaan oman ammattinsa kohdalla, mutta kuitenkin. Kuinka kiteyttää se pitkä henkilökohtainen prosessi opintojen aikana ja opintojen osana, opintojen jälkeen ja niistä huolimatta mikä on minut tähän pisteeseen tuonut? Mikä oli se ensimmäinen kipinä joka tielle johti, ja mikä se ratkaiseva tekijä kutsumukseen suostumisessa ennen pappisvihkimystä?
Vastauksen voi toki kääntää vitsiksi:"Tässä ammatissa saa pukeutua hassuihin vaatteisiin", mutta se on joskus jopa loukkaava väistöliike ehkä syvällekin papin sieluun tähtäävään kysymykseen. Miksi minusta tuli tämän (nykyajan silmissä) kummallisen ammattiryhmän edustaja?
Yksi vastaus, joka sanoittaa jotain siitä kaikesta, on viittaus lapsuusajan pyhäkoululauluun. (Kyllä, kävin pyhäkoulua.) Haluan tehdä työtä, jossa "mulla on toisessa kädessä Jumala ja toisessa olet sinä", toinen ihminen. Haluan tehdä työtä, jossa voin olla toista varten kun tämä tarvitsee kuuntelijaa. Olla tukena elämän synkimmissä hetkissä, surun ja ahdistuksen keskellä, ja toisaalta jakamassa suuria iloja, häitä ja lapsen syntymää.
Yleensäkin, kun minun pappeuteni ja minun uskoni on aika vähän julistusta ja enemmän sitä, kuinka elän todeksi minulle tärkeää asiaa tässä päivässä; 1700-luvulla eläneellä Ryokanilla on runo, jossa hän ylistää munkkia, joka ei siteeraa suutria tai käy oppikeskusteluja vaan kasvattaa kasvimaalla ruokaa munkkiveljilleen. Joskus pieni arkinen teko tai ihmisen rinnalla kulkeminen on lähempänä totuutta kuin monisyinen teologinen reflektointi tai raskas myyttinen monoliitti.
Mutta iloitsen siitä, että minut on tähän ammattiin kutsuttu.
Kommentit