Siirry pääsisältöön

Olen kaunis ja ihana

Joskus pitäisin muistaa katsoa peiliin.

En tarkoita sitä, että pitkin päivää vilkaisisi välillä omaa kuvajaistaan varmistaakseen sen, että tukka hyvin, että kravatti on suorassa, että näkyykö kello. Tai no, tarkoitan myös sitäkin, sillä on toki hyvä arvostaa vähän itseään. Sanoa itselleen:"Minä osaan, minä voin, minä näytän hyvältä."

Lähimmäisenrakkauden kaksoiskäsky:"Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseäsi" sisältää ajatuksellisesti myös sen, että itseään on syytä arvostaa. Vasta arvostamalla itseään osaa asettua myös toisen sijaan, ja nähdä sen, mitä toinen tarvitsee. Sen mitä haluaisin ihmisten tekevän minulle, teen sen heille. Ja onhan meistä jokainen ainutkertaisena luomistekona mittaamattoman arvokas.

Mutta peiliin katsominen on tärkeää myös siksi, että helposti näemme aina vian toisessa, mutta olemme sokeita omille virheillemme. Parannettavaa kuitenkin aina on.

En peräänkuuluta suuria hengellisiä harjoituksia omien syntien pohjamutien ruoppaamiseen.

En pyri syyllistämään tai vapauttamaan syyllisyydestä.

Yritän vain omalla poukkoilevalla tavallani sanottaa ääneen sen, että hyvässä ja pahassa me ihmiset vuorovaikutamme keskenämme. Vuorovaikuttakaamme mielummin siinä hyvässä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhteen

Loppukesä on kauneimmillaan. On lämmintä, vielä vihertää. Mutta alkaa olla jo pimeää, yöllä tähdet kiipeävät esiin. Arkeen on siis palattavat, vähitellen ja itse kunkin. Ja vaikka onkin haikea luopua leppoisasta lomailusta, on paluussa arkeen puolensa: Tavataan taas vanhojen tuttujen kanssa ja vaihdetaan kuulumisia. Toivotetaan uusi väki tervetulleeksi taloon. Aloitetaan uurastus yhdessä kohti seuraavia etappeja.

Paaston aikaan

 Elämme kristinuskon eri kirkkokunnissa par'aikaa pääsiäistä edeltävää paastoaikaa. Luterilaisilla sen mahdollinen noudattaminen on jätetty yksilön omaksi valinnaksi, samoin ne tavat, jolla itse kukin paastoa noudattaa. Olennaista ei kuitenkaan ole se, mitä paaston aikana jätetään pois, vaan mitä tulee tilalle. Luopuminen jostakin paaston ajaksi on vain mekaanista, mutta se antaa tilaa jollekin. Ruokavalion karsiminen tai makeasta luopuminen auttavat keskittymään makuihin niiden syötävien asioiden kohdalla, joita paaston aikana vielä syödään. Somen käytön rajoittaminen antaa aikaa jollekin harrastukselle tai ihmisille. Oman käytöksen ja oman puheen tarkkailu auttaa löytämään rakentavempia tapoja olla läsnä. Eikä vielä tämäkään ole paaston ytimessä.  Paaston sisältö kun ei ole minussa, vaan Jumalassa ja uskossa, ja siinä, miten minä paremmin pystyn kohtaamaan Jumalan taas kaikessa arkeen kuuluvassa. Siinä mitä syön, mitä teen, miten puhun, miten kohtelen toista. Siinä miten hil...

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.