Joskus pitäisin muistaa katsoa peiliin.
En tarkoita sitä, että pitkin päivää vilkaisisi välillä omaa kuvajaistaan varmistaakseen sen, että tukka hyvin, että kravatti on suorassa, että näkyykö kello. Tai no, tarkoitan myös sitäkin, sillä on toki hyvä arvostaa vähän itseään. Sanoa itselleen:"Minä osaan, minä voin, minä näytän hyvältä."
Lähimmäisenrakkauden kaksoiskäsky:"Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseäsi" sisältää ajatuksellisesti myös sen, että itseään on syytä arvostaa. Vasta arvostamalla itseään osaa asettua myös toisen sijaan, ja nähdä sen, mitä toinen tarvitsee. Sen mitä haluaisin ihmisten tekevän minulle, teen sen heille. Ja onhan meistä jokainen ainutkertaisena luomistekona mittaamattoman arvokas.
Mutta peiliin katsominen on tärkeää myös siksi, että helposti näemme aina vian toisessa, mutta olemme sokeita omille virheillemme. Parannettavaa kuitenkin aina on.
En peräänkuuluta suuria hengellisiä harjoituksia omien syntien pohjamutien ruoppaamiseen.
En pyri syyllistämään tai vapauttamaan syyllisyydestä.
Yritän vain omalla poukkoilevalla tavallani sanottaa ääneen sen, että hyvässä ja pahassa me ihmiset vuorovaikutamme keskenämme. Vuorovaikuttakaamme mielummin siinä hyvässä.
En tarkoita sitä, että pitkin päivää vilkaisisi välillä omaa kuvajaistaan varmistaakseen sen, että tukka hyvin, että kravatti on suorassa, että näkyykö kello. Tai no, tarkoitan myös sitäkin, sillä on toki hyvä arvostaa vähän itseään. Sanoa itselleen:"Minä osaan, minä voin, minä näytän hyvältä."
Lähimmäisenrakkauden kaksoiskäsky:"Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseäsi" sisältää ajatuksellisesti myös sen, että itseään on syytä arvostaa. Vasta arvostamalla itseään osaa asettua myös toisen sijaan, ja nähdä sen, mitä toinen tarvitsee. Sen mitä haluaisin ihmisten tekevän minulle, teen sen heille. Ja onhan meistä jokainen ainutkertaisena luomistekona mittaamattoman arvokas.
Mutta peiliin katsominen on tärkeää myös siksi, että helposti näemme aina vian toisessa, mutta olemme sokeita omille virheillemme. Parannettavaa kuitenkin aina on.
En peräänkuuluta suuria hengellisiä harjoituksia omien syntien pohjamutien ruoppaamiseen.
En pyri syyllistämään tai vapauttamaan syyllisyydestä.
Yritän vain omalla poukkoilevalla tavallani sanottaa ääneen sen, että hyvässä ja pahassa me ihmiset vuorovaikutamme keskenämme. Vuorovaikuttakaamme mielummin siinä hyvässä.
Kommentit