Siirry pääsisältöön

Palautteen vastaanottamisen taidosta

Olipa kerran kaksi italialaista miestä, joista toinen oli menestynyt traktoritehtailija ja toinen menestynyt urheiluautojen valmistaja. Traktoritehtailija harrasti vapaa-ajallaan autoja, ja omisti yhden urheiluautojen valmistajankin autoista. Auto oli taivaallinen ajettava, mutta kytkimessä oli jotakin häikkää. Vika vaikutti jopa ajonautintoonkin.

Niinpä mies meni autotehtailijan luokse. - Omistan yhden autoistasi ja olen siihen kovin ihastunut. Mutta kytkintä voisi vielä parantaa, sillä nykyisellään vaihteiden vaihtaminen tökkii hieman.

- Mitä sinä luulet tietäväsi, painu takaisin vaan traktoriesi pariin! Mylvi autotehtailija.

Traktoritehtailija palasi mieli mustana kotiin. Kytkin vaivasi edelleen, ja koska hän oli kätevä käsistään, päätti hän itse korjata ongelman. Hieman autoa purettuaan hän huomasi, että kytkinosat tulivat täsmälleen samasta paikkaa kuin hänen traktoriensakin kytkimet.

Mies innostui. Jos kerta osissa ei ollut hirveästi eroa, jos kerta hän jotain hakemastaan ajotuntumasta tiesi, ehkä hän osaisi rakentaa autonkin.

Traktoritehtailija tarttui tuumasta toimeen, ja parin vuoden päästä tehtaan ensimmäinen auto esiteltiin haltioituneelle messuyleisölle.


Autotehtailija Ferrari oli saanut traktoritehtailija Lamborghinista pahan kilpailijan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?

Eikö nukuta? Vinkkejä nukahtamiseen

Kesä on takana, työt ja koulut alkavat. Loman aikana tuli ehkä opeteltua toisenlainen päivärytmi. Ehkä myös kaikki syksyn aloittamiseen liittyvät stressaa, ja vaikuttaa nukkumiseenkin? Tässä videossa muutama vinkkini siihen, miten ainakin itse saan paremmin itseni nukahtamaan.