Aten ajatuksia

Chuck Norris (68) on kova tyyppi. Ei siksi, että tuo puunaamainen toimintasankari on onnistunut tekemään monta leffaa ja tv-sarjaa, tai siksi, että vielä vanhoilla päivilläänkin hän on pyörähtänyt tunnusomaisen kierrepotkunsa monen tv-ruudun pahiksen kauhuksi. Ei siksi, että hänellä on kaikenvärisiä vöitä kaikenlaisista itsepuolustuslajeista, tai siksi, että hän on yhden itsepuolustuslajin itse kehittänytkin. Eikä edes siksi, että hänen legendaarinen kovan tyypin imagonsa on saanut ihmiset luomaan parodiasivut nettiin. Syy, miksi Chuck Norris on kova tyyppi, on tämä: Tarina kertoo, että Chuck oli istumassa baarissa. Paikallinen punaniska tulee lähelle, taputtaa olkapäälle ja sanoo:"Häivy, istut mun paikalla!" Chuck nousee hitaasti. Katsee kohtaavat. Mies tunnistaa Chuckin. Chuck istuutuu toiseen paikkaan. "Mitä ihmettä?" mies sanoo. "Miksi vaihdoit paikkaa? Sinähän olet Chuck Norris, budolajien mestari ja toimintasankari. Sinä olisit voinut pyyhkiä tämän paika...

Raamattu lähtee liikkeelle siitä, että Jumala puskee duunia. Sitten seitsemäntenä päivänä kaikki on valmista ja kaikki hyvää, ja niin Jumala lepää. Käyskentelee illan viiletessä puutarhassa. Ja tuo levon tarpeen painottaminen oli keskeistä juutalaisissa teksteissä muutenkin, sapattina ei saanut tehdä työtä, vapaapäivän piti koskea myös palvelusväkeä ja - huom. - myös kotieläimiä. Ja tasaisin välein, kun tietty määrä vuosia oli kulunut, kuului viljelymaankin antaa levätä. Kristikunnan 2000-vuotisen historian kuluessa tuo tärkeä viesti pääsi kuitenkin vähitellen unohtumaan. "Ora et Labora, rukoile ja tee työtä" tuli elämän ohjeeksi ja paholaisen kerrottiin viettelevän toimeettomia. Rohkenen olla eri mieltä! Jeesus katsoi kiteyttävänsä rakkauden kaksoiskäskyyn kaikki kymmenen käskyn teemat. Niinpä itsensä ja toisten rakastamiseen sisältyy edelleenkin velvoite lepopäivän pyhittämisestä. Ei niin, että kirkkoon kuuluisi joka sunnuntai väkisin kammeta (sapatti on ihmistä varten, ei ...

Mies tuli töistä kotiin. "Miten päivä meni", vaimo kysyi. "Meillä oli työyhteisöpäivä. Ihan mielenkiintoisia luentoja. Ja koska päivä järjestettiin elokuvateatterissa, oli päivän päätteeksi elokuvaesitys. Työnantaja tarjosi limsat ja popcornit!! Oli hauskaa", mies vastasi ja hymyili. "Sinua on huijattu", vaimo sanoi. "Teet pitkää päivää ja rankkaa työtä, ja saat vaivastasi varsin pientä palkkaa. Nyt iloitset jostain popcornista ja limsasta ja unohdat kaiken muun." Kumpi heistä oli oikeassa?

Olipa kerran kaksi italialaista miestä, joista toinen oli menestynyt traktoritehtailija ja toinen menestynyt urheiluautojen valmistaja. Traktoritehtailija harrasti vapaa-ajallaan autoja, ja omisti yhden urheiluautojen valmistajankin autoista. Auto oli taivaallinen ajettava, mutta kytkimessä oli jotakin häikkää. Vika vaikutti jopa ajonautintoonkin. Niinpä mies meni autotehtailijan luokse. - Omistan yhden autoistasi ja olen siihen kovin ihastunut. Mutta kytkintä voisi vielä parantaa, sillä nykyisellään vaihteiden vaihtaminen tökkii hieman. - Mitä sinä luulet tietäväsi, painu takaisin vaan traktoriesi pariin! Mylvi autotehtailija. Traktoritehtailija palasi mieli mustana kotiin. Kytkin vaivasi edelleen, ja koska hän oli kätevä käsistään, päätti hän itse korjata ongelman. Hieman autoa purettuaan hän huomasi, että kytkinosat tulivat täsmälleen samasta paikkaa kuin hänen traktoriensakin kytkimet. Mies innostui. Jos kerta osissa ei ollut hirveästi eroa, jos kerta hä...

Queen -yhtye levytti vuonna 1984 hitin nimeltä Radio ga ga. Biisin video lainaa mykkäkauden mestarin Fritz Langin tieteiselokuvaa Metropolis , ja onnistuu olemaan - siitäkin syystä - yksi aikakautensa mieleenpainuvimmista. Mutta mieleenpainumista helpottaa itse biisikin, jossa tarttuvalla melodialla lauletaan haikeaa oodia radiolle. Oodia laitteelle itselleen, ja oodia tasokkaille ohjelmille, joiden parissa laulun kertojaminä kasvoi. Haikeus tulee siitä, että ohjelmat ovat huonontuneet ja tv valtaa alaa. Enää ei tarvitse käyttää korvia, enää ei tarvitse käyttää mielikuvistusta. Minä voin ymmärtää ainakin osan laulun sanomasta. Kasvoin ajalla, jolloin ainoa tv-ohjelma, jossa musiikkivideoita näki, oli Levyraati. Biisejä ei ladattu netistä (kotitietokoneet tekivät vasta tuloaan), vaan niitä äänitettiin talteen kasetille Liisa Lääverin juontamasta Rock-radiosta. Piti olla tarkkana äänityksen aloittamiselle, ja suututti, kun juontaja puhui musiikin päälle. Köyhänä opiskelijana 90-luvulla...

Työkaveri kertoi, että Punaisen ristin veripalvelu tarvitsee verta, varsinkin jos sattuu kuulumaan veriryhmiin A+ tai O-. Niistä on nimittäin oikeasti pulaa! Verenluovutus on pieni vaiva raahautua paikalle, pieni nipistys kestettäväksi, iso apu lähimmäiselle. Joskus saattaa olla jopa tietämättään pelastamassa toisen henkeä. Palkaksi saa hyvän mielen, ja halutessaan voi istahtaa tovin mehun/kahvin/teen/munkin/mehujään parissa. Olen iloinen, että monen vuoden jälkeen taas vaivauduin.

Joskus pitäisin muistaa katsoa peiliin. En tarkoita sitä, että pitkin päivää vilkaisisi välillä omaa kuvajaistaan varmistaakseen sen, että tukka hyvin, että kravatti on suorassa, että näkyykö kello. Tai no, tarkoitan myös sitäkin, sillä on toki hyvä arvostaa vähän itseään. Sanoa itselleen:"Minä osaan, minä voin, minä näytän hyvältä." Lähimmäisenrakkauden kaksoiskäsky:"Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseäsi" sisältää ajatuksellisesti myös sen, että itseään on syytä arvostaa. Vasta arvostamalla itseään osaa asettua myös toisen sijaan, ja nähdä sen, mitä toinen tarvitsee. Sen mitä haluaisin ihmisten tekevän minulle, teen sen heille. Ja onhan meistä jokainen ainutkertaisena luomistekona mittaamattoman arvokas. Mutta peiliin katsominen on tärkeää myös siksi, että helposti näemme aina vian toisessa, mutta olemme sokeita omille virheillemme. Parannettavaa kuitenkin aina on. En peräänkuuluta suuria hengellisiä harjoituksia omien syntien pohjamutien ruopp...