Aten ajatuksia

"Muutokset tapahtuvat kun on riittävästi toistoa", totesi psykiatri C. G. Jung aikanaan. Sitähän arjessa riittää, toistoa. Päivät menevät tuttua kaavaansa ja tahtiansa, välillä puuduttavuuteen asti. Kuitenkin sitä toistoa tarvitaan, sillä arkirutiinit kuuluu hoitaa ja toisto on tehnyt monista niistä sellaisia, että asioiden hoitaminen sujuu suht' vaivattomasti. Voin ajatella samalla muuta. Ja toistoa tarvitaan kaikkeen oppimiseen. Toiston kautta sormet löytävät paikkansa soittimen kaulalla. Toiston kautta viivoista tulee vakaampia ja ne alkavat muodostaa kuvia paperille. Toiston kautta tulee ensimmäiset askeleet, ja kävely, ja juoksu. Toiston kautta saa fyysistä kuntoaan parannettua, tai lukemista, tai ammatillista osaamista. Toiston kautta oppii kieliä. Toisto on siis - mahdollisesta hetkellisestä tympäisystä huolimatta - ystävä ja apu. Se vaatii vain kärsivällisyyttä. Entäs se Jungin esille nostama muutos? Toisto mahdollistaa sen, sillä toistaminen auttaa myös väh...

Kristilliseen perinteeseen kuuluu se, että Jeesuksessa Jumala syntyi ihmiseksi. Jumalalla oli siis äiti, Maria. Ja monen muun äidin tavoin Maria kulki Jeesuksen vierellä tämän elämässä, ihmetteli hänelle tullutta sanaa lapsestaan. Jeesus syntyi ja kasvoi ja kulki ja kärsi ja kuoli ja nousi kuolleista. Marian kautta peilaten voimme päästä itsekin ihmettelemään sitä miten kussakin tilanteessa ilmenee Jumalalta tullut sana siitä, kuka tämä Marian poika on. Jumalan perhesuhteiden kautta peilaten voimme päästä ihmettelmään ihmiseksi syntyvää Jumalaa, ja läheisiä ihmisiä (vanhemmat, sisarukset, ystävät) osana itse kunkin elämää. Meidät on annettu toisillemme.

Minun piti kerran täyttää erääseen kyselyyn kohta, jossa kysyttiin lempisanaani. Kirjoitin siihen "ehkä". Se toki voi olla tätä minun savolaisuuttani, sitä, että kaikkeen pitää antaa monitulkintainen vastaus, mutta itse haluan nähdä vastaukseni - ja tuon sanan, jota usein käytän kun jotain kysytään - avoimuutena. En halua suoralta kädeltä tyrmätä mitään, vaan haluan pureskella hetken asiaa ja vasta sitten muodostaa mielipiteeni. Kuunnella toisen perusteita, selvittää itse, onko minulla aikaa ja mahdollisuutta tarttua ehdotukseen. Vesi virtaa kivien ohi, oksa taipuu tuulen mukana. Liika jäykkyys kaikessa estää kohtaamasta tätä maailmaa, joka on koko ajan muutoksessa. Sitä kai se on, ehkä?

Pääsiäisen jälkeisissä teksteissä ihmiset kohtaavat ylösnousseen Vapahtajan, kuka haudalla, kuka keskellä tietä, kuka suljettujen ovien takana. Kutsu kristittynä elämiseen on kutsu Vapahtajan kohtaamiseen. Arjessa, toisissa ihmisissä, luomakunnassa. Se on pysähtymistä siihen, että tälläkin hetkellä ja asialla ja ihmisellä on annettavaa, kunhan vain annan itseni kuulla sen.

Herra, auta minua kulkemaan sen tien jonka haluat minun kulkevan. Ja kun en itse näe polkua, sysää minua oikeaan suuntaan. Sinulle kelpasi opetuslapsiksi ihmisiä, jotka olivat kovin vaillinaisia, jotka epäonnistuivat komeasti, ja epäilivät, kielsivät, eivät aina ymmärtäneet mitä sanoit. Kiitos minäkin mahdun tuohon joukkoon. Kiitos, että kanssasi löydän tien pääsiäisen ihmeeseen.

Kestävyysjuoksun harrastaminen on opettanut minulle muutaman asian elämästä. Sen, että jokainen juoksee vain itseään vastaan ja omaa matkavauhtiaan. Joku toinen menee ohi. Jonkun toisen ohi pääsee. Voin toki hetkeksi pysyä kirittävän ohittajan matkassa, mutta ellei oma kuntoni ole hänen juoksunsa tasolla voin lopulta vain hankaloittaa omaa pääsyäni perille. Siksi itseään on kuunneltava. Kokenut juoksija tuntee voimavaransa ja tietää, millainen juoksupäivä kulloinkin on. Minkä verran pystyy juoksemaan nykyistä kuntoaan vastaan kehittyäkseen. Minkä verran voimia tarvitaan reserviin jotta selvitään jäljellä olevastakin matkasta kunnialla.

Muistan kun Skyrim oli uusi peli ja istuuduin ensimmäistä kertaa sen ääreen. Seikkailemisen ohessa pysähtelin tämän tästä ihmettelemään niitä yksityiskohtia joita pelintekijät olivat maailmaansa tehneet: lohet hyppivät jokia pitkin, järvet ja meret ovat täynnä kaloja ja simpukoita, metsät kasveja ja eläimiä. Jopa muurahaisia (joita toisin kuin muita otuksia ei sentään voinut poimia mukaansa) oli kirjoitettu ylittämään hiekkatietä. Maailma tuntui elävältä, koska se oli täynnä kaikkea mitä tapahtui, kaikkea millä oli omat elämänsä elettävänään pelaajasta riipppumatta. Ympäröivä maailma, oikea maailma, on sekin täynnä paljon viehättäviä yksityiskohtia ja monen sorttista elämää. Luonnon omaa 3D:tä ja HD:tä. Välillä on virkistävää pysähtyä ihailemaan sitäkin, pelkän puuhaamisen ja seikkailun sijaan. Huomata ne muurahaiset. Varsinkin silloin, kun on olevinaan liian kiire.