Aten ajatuksia

Se, että joku asia epäonnistuu ei ole tappio. Se, että kokeilee jotain, käyttää aikaa siihen vain huomatakseen, ettei asia toimi Se ei ole tappio. Tappio on se, ettei uskalla tehdä kokeiluita. Sillä vain ideoidessamme teemme teoreettisia malleja, käytäntö osoittaa sen mikä toimii ja mikä ei. Ja se havainto, mikä toimii ja mikä ei. Se on kokeilemisen palkinto. Se auttaa ideoimaan eteenpäin. Luomaan jotain mikä toimii.

Katsoin asiaa ja olin siihen tyytyväinen. Katsoin asiaa ja havaitsin siinä puutteen. Katsoin puutetta enkä nähnyt muuta. Katsoin puutetta ja minulle näytettiin asia. Katsoin asiaa ja olin siihen tyytyväinen, puutteineen.

Etäjakson aikana kaikki aika kuluu kotona. Jotta pääsen irtautumaan töistä, olen koettanut löytää kaikenlaisia uusia haasteita ja harrastuksia. Yksi niistä poiki tämän animaation. Opettelin käyttämään pariakin uutta ohjelmaa ja piirtelin 2000 ruutua tätä tuotosta varten. Ihan vain siksi, että arki voi olla hyvää. Tai arjessa on aina hyvää, haasteiden keskelläkin.

Sama reitti näyttää erilaiselle silloin kun autoilen sen, silloin kun liikun pyörällä, silloin kun juoksen, silloin kun kävelen. Nopeus vakuttaa siihen mitä havannoin, mitä jään katsomaan, mitä näen ja kuulen. Sama on tapahtunut nyt arjessakin kun on pitänyt hetkiksi muuttaa tahtia. Perspektiivi on muuttunut. Tuttu on jäänyt sivuun ja uusi astunut tilalle. Mitä nyt näen? Mitä minun nyt pitäisi nähdä?

Olen jo kauan viihtynyt eri perinteiden munkkien - Thomas Merton, Ikkyo, Ryokan, Thich Nhat Hanh - tekstien äärellä, ihaillut sitä hiljentymistä arkiseen, yrittänyt toteuttaa sitä oppilaitospapin työssäni. Nyt muuttunut todellisuus on kutsunut minut vielä syvemmälle tuohon maailmaan. Munkit ja nunnat ympäri maailmaa ovat elänee elämää eristyksissä maailmasta. Mitä heiltä voisi oppia tähän poikkeustila-arkeen? Sen, että jokaiselle päivälle riittää se, mitä jokaisena päivänä ennättää. Sen, että säännöllinen päivärytmi tuo rakennetta päiviin - on hyvä erottaa työ ja ei-työ tavalla tai toisella toisistaan. Sen, että siellä "kotiluostarissa" on muitakin asukkaita, joista jokainen tekee omia toimiaan. Toimiaan, jotka osittain liittyvät velvollisuuksiin seinien ulkopuolella, osittain toimia, jotka palvelevat omien seinien sisällä olevia. Molemmat ovat arvokasta. Molemmat ovat osa kokonaisuutta. Jos minä siivoan, tee sinä tänään ruoka. Sitten istutaan hetki yhdessä. Sen, että ...

Aloittelen ensimmäistä poikkeusviikkoa ja etätöitä, sähköpostit ja viestit on jo purettu. Ja mietin sitä, miten omaehtoinenkin kotiinsulkeutuminen on jo nyt muuttanut arkea: Ostosten keskittäminen ostoreissuihin jokapäiväisen kaupassa käymisen sijaan on vähentänyt autoilua ja tuonut suunnitelmallisuutta kotitöihin. Mikä taas yhdessä harrastusten peruuntumisen kanssa on tuottanut enemmän aikaa kotona. Poistanut kiireen ja suorittamisen, antanut aikaa olla läheisten kanssa sama n katon alla ja etäyhteyksien päässä. Olen terve, enkä pelkää terveyteni puolesta. Olen iloinen, että voin tehdä osani siihen, etten tietämättäni levitä tartuntaa eteenpäin niille joille tauti on vaarallinen. Tässä taudin torjunnassa ja poikkeusajan läpikulkemisessa, toistemme tukemisessa olemme kaikki yhdessä. Näen siis kaiken keskellä myös hyvää. Yhteistyön, kiireettömyyden, ajan läheisten kanssa. Sen, että kansakuntana - ihmiskuntana - pääsemme testaamaan varautumistamme vakaviin epidemioi...