Siirry pääsisältöön

Teenage Mutant Ninja Turtles?

"Chuang Tzu oli kalastelemassa P’u-joella, kun Ch’un hallitsija lähetti kaksi korkeaa virkamiestä pyytämään, että hän ottaisi johdettavakseen Ch’un valtion hallituksen.

Chuang Tzu jatkoi kalastamista ja lausui päätään kääntämättä: ”Olen kuullut että Ch’ussa on pyhä kilpikonna, joka on ollut kuolleena nyt noin kolmetuhatta vuotta, ja että ruhtinas säilyttää tätä kilpikonnaa sukutemppelinsä alttarilla olevaan arkkuun huolellisesti suljettuna. Miten on, haluaisiko tämä kilpikonna mieluummin olla kuollut ja sen maallisia jäännöksiä palvottavan vai olla elossa ja heiluttaa häntäänsä mudassa?”

”Se olisi mieluummin hengissä ja heiluttaisi häntäänsä mudassa”, molemmat virkailijat vastasivat. ”Häipykää tiehenne!” Chuang Tzu huusi. ”Minäkin haluan heiluttaa häntääni mudassa.”"


Hyvää ja siunattua kesälomaa ammattioppilaitosväki! Nauttikaa lomasta ja joutoajasta!


(En tiedä mistä tämän tekstin olen aikanani saanut, enkä siksi voi lähdettä tässä mainita. Jos joku tietää paremmin, ja on sitä mieltä, että rikon kopiosuojaa siteeraamalla tekstiä, poistan entryn.)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?

Eikö nukuta? Vinkkejä nukahtamiseen

Kesä on takana, työt ja koulut alkavat. Loman aikana tuli ehkä opeteltua toisenlainen päivärytmi. Ehkä myös kaikki syksyn aloittamiseen liittyvät stressaa, ja vaikuttaa nukkumiseenkin? Tässä videossa muutama vinkkini siihen, miten ainakin itse saan paremmin itseni nukahtamaan.